Mummon kirje ja muuta kustin polkemaa
Keskiviikko 24.9.2008 klo 1.44
Nyt menee hiukan kyseenalaiselle alueelle, mutta tulipahan tässä taannoin lukaistua pari isovanhempieni talvisodan aikoihin kirjoitettua kirjeittä. Kiva, että kummisetä on arkistoinut asioita!
Näytä lisää
Koska toisten kirjeiden tutkiskelu on kyseenalaista, tyydyn nyt tarkoituksella tarkastelemaan vain muutamaa pieneltä kuulostavaa kohtaa kyseisistä kirjeistä. Vaikka kirjeet ovat vanhoja, tarjoavat ne ”aasinsillan” ottaa kantaa johonkin, kuten kolumneissa on tapana.
Kun Pohjois-Satakunnan joukot oli koottu lähtövalmiiksi talvisotaan, vaarini kirjoitti Niinisalosta 12.10.1939 muun muassa näin: Hieman omituinen oli tunne, kun siviilivaatelaatikkoon tuli laittaa lähimmän omaisen nimi”.
Jaa ettäkö mitä aasinsiltaa tuosta löytyy? Jotenkin vaan on viimeaikoina alkanut tuntua, ettei tänäkään päivänä ole aivan päivänselvää elää rauhan aikaa. Pelkkä vilkaisu päivän uutisotsikoihin riittää mokoman tunteen luomiseen, uutisia Kaukasian konfliktista, Irakista, Somaliasta, terrorismista jne. Niitähän riittää.
Sitten mummon 29.10.1941 kirjoittamaan kirjeeseen, jonka naapurista lähtevä sotilas toimitti vaarille rintamalle. ”Sydämelliset kiitokset kirjeestä ja 500 mk rahasta. Raha oli tarpeen kun sitä ei ollut yhtään jäljellä. Puimakoneen petroliin meni 125 mk ja veroihin 500 mk. Saimme kaurat kotiin Koivuniityltä ja on jo rosmattuna, ettei hiiret syö. Tuli 40 suurta säkkiä että kai niistä on nyt luovuttaa valtiolle se 615 kg, mikä on määrätty. Jää niistä sitten vielä itselle 28 hehtoa, ne saa ilman korttia käyttää itselleen.”
Mielenkiintoista ja kaikenlaista tulee mieleen: Raha olisi edelleenkin tarpeen vai olisiko? Vaikka edellisellä sopimuskierroksella palkankorotukset olivat yleisesti ottaen korkeita, palkansaajien ostovoima ei käytännössä kasvanut pätkääkään. Tässä kohtaa syyttävä sormeni osoittaa maan hallituksen suuntaan, koska edellisellä sopimuskierroksella hallitus täysin tarkoituksenhakuisesti lietsoi yhteiskuntaan eriarvoisuutta suhtautuessaan tylyllä tavalla tulokierroksen syntyyn. Tämä puolestaan johti inflaatiota ruokkiviin liittokohtaisiin sopimuksiin. Tämän vuoden hinnankorotukset ovat olleet sellaista luokkaa, että tupomallissa indeksiehto olisi jo ilman muuta lauennut. Toisaalta kyllä epäilen, että inflaatiota ei tupomallissa olisi edes syntynyt.
Mummon kirje pistää miettimään myös nykypäivän ruoan riittävyyttä niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti. Ei voi olla oikein, että syömäkelpoista viljaa poltetaan energiaksi samalla, kun miljoonat ihmiset maailmassa näkevät nälkää! Oliskohan tässä kohtaa kohtuullista säätää joku kansainvälinen laki, jolla valtiot pääsisivät säännöstelemään syömäkelpoisten ruokatarvikkeiden käyttökohteita?
Kotimaassa ruokaa sentään vielä riittää, mutta yhä harvemmilla on varaa sitä hankkia. ”Männä viikolla” eräässä demarien tilaisuudessa keskusteltiin ruoan arvonlisäveron alentamisesta niin, että veron alentaminen pitäisi kohdentaa nimenomaan terveyttä edistäviin peruselintarvikkeisiin. Olen kyllä taipuvainen uskomaan, että toteutuessaan ruoan alv:n alentaminen vain käytännössä nostaisi hintoja mutta tuo kuulosti mielestäni jokseenkin järkevältä, silloin vähävaraisetkin veroalesta ehkä jotain hyötyisivät.
Auttoivatpa nuo vanhat kirjeet ainakin hieman ymmärtämään sen aikaisia asioita. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainitsen vielä, että tuohon aikaan postileimoissa luki: Varat työn ja taistelun lainaan! – Ajatuksia herättävä asia sekin.
Postilaatikkoon kolahtaa aamuisin monille niin elintärkeät sanomalehdet, kuten kesän kynnyksellä ulkonäköään edukseen muuttanut Uusi Aika. Vaikkakin sähköposti on nopea ja moderni tapa lähetellä postia, näin paperimiehenä olisi mukava ajatella, että ihmiset rupeisivat jälleen enenevissä määrin lähettelemään kortteja ja kirjeitä. Olishan se kiva löytää postilaatikosta muutakin, kuin laskuja.
Äskettäin luin, että poliisin lisätessä kameravalvontaa, yli 100 000 autoilijaa on tänä vuonna saanut postia myös kottaraisenpöntöltä. Kiva, jos toimii liikenneturvallisuutta lisäävänä seikkana. Eräänlaista postia ovat tekstiviestitkin, mutta jätetään Sim-kortteihin seonneet tällä kertaa käsittelemättä.
Jari Mäki-Korte
|
