Herään aamuyöllä hillittömään kirkumiseen. Mieleen hiipii ajatus porisevasta padasta ja ihmissyöjistä. Elohopea kiirii jo heti aamusta 25 asteen tietämillä. Kerään ajatukseni. Apinathan siellä vaan tappelevat eikä ihmissyöntiäkään kai enää harrasteta. Toisaalta, entäs jos tänään sattuu olemaan perinneruokapäivä. Tajuan olevani Gambiassa.  

Ihan mielenkiintoinen ja kiva lomamaa kehitysmaa Gambia pienen perehtymisen jälkeen kuitenkin lopulta on. Miljoona moskiitot eivät voi olla väärässä. Malaria tosin on Länsi-Afrikassa aika destruktiivista laatua, mutta kai siihenkin mömmöt auttaa, mietin. Ja auttavathan ne.  

Kohdalleni osui mahdollisuus tavata tohtori Heimo Mikkola, joka tällä hetkellä tekee töitä Gambiassa YK:n ruoka ja maatalous- sekä maanviljelyorganisaation (FAO) johtajana. Mikkolan mukaan malaria hoidetaan samoilla lääkkeillä, joita turistit syövät malarian ennaltaehkäisemiseksi. Heimo Mikkola on työskennellyt useassa Afrikan maassa noin kolmekymmentä vuotta. Hänen toimenkuvaansa kuuluu muun muassa kompostoinnin opettaminen. Kuivassakin maassa kompostointi on mahdollista tietyin kemiallisin menetelmin.  

Afrikkalaista kulttuuria ja turistielämyksiä oli mahdollista haistaa ja maistaa. Atlantin kauniit hiekkarannat, Cora-musiikki, rytmikkäät rumpuesitykset, värikäs torielämä hälinöineen, tinkimisineen ja kauniine käsitöineen sekä vauhdikkaat tanssit jäivät pysyviksi muistoiksi.  

Markkinat löytyivät yleensä sieltä, missä ikinä Toubab eli valkonaama kulkikaan. Kaikkea tuiki tarpeellista banaaneista vuohiin ja puuveistoksiin oli tyrkyllä, välillä ihan kiusaksi saakka. Ajokorttikin olisi ollut ostettavissa hintaan 150 dalasia (kymmenen euroa). Ajokortin ikärajakin kuulemma on 150 dalasia. Jos Gambiassa tekee huonot kaupat, voi lohduttautua ajatuksella, että tuli tehtyä kehitysyhteistyötä.  

Mennessä matkalaukkumme olivat täyteenpakattuna muun muassa lasten vaatteilla ja koulutarvikkeilla. Kaikki meni eikä riittänytkään. Uskon suoraan auttamiseen. Taisi sinne jäädä suurin osa omista vaatteistanikin. Erääseen perheeseen veimme tuliaisina ison säkillisen riisiä kun autonkuljettajamme, hyvä ystävä ja kalakaveri Lamin Kamara halusi välttämättä meidät perheensä vieraaksi.  

Kolmen päivän jokisafari jo parhaat päivänsä nähneellä M/S Beatricella pitkin alas Gambia-jokea tarjosi mahdollisuuden bongata virtahepoja, apinoita, paviaaneja, krokotiileja ja vaikka minkä näköisiä lintuja aina papukaijoista King-Fisheriin ja pelikaaneihin. Alajuoksulla matka taittui usein delfiinisaattueessa.  

Hotellialueella oli tarjolla paljon ”kavereita”, bumstereita, jotka tarjosivat palvelujaan epävirallisen matkaoppaan muodossa. Eräälle tällaiselle oli suomalainen turisti antanut nimeksi Timo Ahtisaari, koska tämä oli sanakirjan avulla opetellut hämmästyttävän runsaan sanavaraston Suomea ja opastikin pääsääntöisesti juuri suomalaisia ja Suomen kielellä. Joskus näiden bumstereiden kanssa syntyi ihan mielenkiintoisiakin juttutuokioita vaikkapa keskiyön auringosta tai esimerkiksi palmuöljyn käyttömahdollisuuksista.  

Yleistietoa Gambiasta   

Afrikan pinta-alaltaan toisiksi pienin maa Gambia sijaitsee Atlantin rannikolla Gambia-joen ympärillä. Maan väestö, noin 1,3 miljoonaa asukasta koostuu pääosin erilaisista etnisistä ryhmistä, joilla on omat kielensä. Virallinen kieli Gambiassa on Englanti, afrikkalaisista heimokielistä mainittakoon mandika ja fula. Heimokielet ovat ns. puhekieliä, joita ei voi kirjoittaa. Tämä selittänee sen, että noin puolet gambialaisista ovat lukutaidottomia. Koulutuksen johdosta miehet ovat hiemn naisia lukutaitoisempia. Tämä seikka tosin tulleen muuttumaan. Gambian varapresidentti on nainen, jonka esityksestä tytöt saavat nykyään ilmaisen perusopetuksen.  

Väestön kasvua Gambiassa tapahtuu noin 2,5 prosenttia vuodessa, mutta keskimääräinen elinikä erään tietolähteen mukaan on vain noin 43 vuotta. Gambian kansalaisista 71 prosenttia on alle 24-vuotiaita. Lapsikuolleisuus on Gambiassa suuri ongelma. (5 ihmistä tuhannesta menehtyy ennen viidettä ikävuotta ja tuhatta ihmistä kohti kuolee 41 jo synnytyksessä. Myös nuorisoraskaus on suuri ongelma. Gambialaiset solmivat avioliiton usein jo 10-14-vuotiaana. 20-vuotiaista tytöistä on aviossa reilusti yli puolet. Suurimpia vitsauksia maassa ovat polio, malaria ja AIDS.  

Pinta-alaltaan Gambia on noin 11 000 neliökilometriä. Asutusta on keskimäärin 96 ihmistä neliökilometriä kohden. Gambia-joki jakaa maan eteläiseen ja pohjoiseen osaan. Gambia-jokea pidetään yhtenä änsi-Afrikan tärkeimmistä vesiväylistä. Joen kummallakin puolella Gambian naapurivaltiona on Senegal. Gambialaisista noin kahdeksankymmentäviisi prosenttia on islamilaisia mutta myös erilaisia luonnonuskontoja ja kristittyjä löytyy.  

Korkea työttömyys piinaa   

Afrikan toiseksi pienin valtio Gambia on kehitysmaa, jossa on huomattavan alhainen elintaso. Kansantulo Gambiassa on vain noin 175 euroa asukasta kohden vuodessa ja työttömyysprosentti huitelee jossain 75 prosentin tietämillä. Etenkin nuorisotyöttömyys on laajaa. Gambian työttömyystilastoissa ovat mukana yli 10-vuotiaat.  

Pääasiallisia elinkeinoja Gambiassa ovat maatalous, elintarviketeollisuus ja kalastus. Iltahämärissä saattaa turistialueella havaita jotain hiemn vanhemmankin ammatin harjoitusta. Suurin vientiartikkeli on maapähkinät. Useimmat elävät viljelemällä maata ja kalastamalla. Myös matkailu on hiljalleen kasvanut Gambiassa viimeisien vuosien aikana. Banjul International Airport avattiin 1980 vaikka kiitorata sijaitsi paikallaan jo entuudestaan. Modernimpi terminaali avautui käyttöön vuonna 1997. Banjulin lentokentälle laskeutuu päivittäin lentoja naapurimaista sekä kansainvälisiä lentoja enimmäkseen Englannista ja pohjoismaista.  

Suomalaista kehitysyhteistyötä  

Suomen NMKY (Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys) saattoi helmikuussa loppuun järjestyksessään kolmannen kehitysyhteistyöprojektinsa Gambiassa. Suomen NMKY:llä on ollut yhteistyötä Gambian NMKY:n kanssa jo vuodesta 1979 alkaen. Gambia III-projekti oli jatkoa aiemmin toteutetulle ”käynnistysprojektille” ja toimitilan rakennus- ja varustusprojektille. Lisäksi yhdistys on ollut mukana Pro-Gambia-projektissa (ATK-koulu Gambian NMKY:lle). Nyt päättyneen projektin myötä Suomen NMKY vihki käyttöön toimitilat Gambiassa.  

Suomen NMKY:n pääsihteeri Jaakko Koikkalainen toteaa, että köyhän kehitysmaan sosiaalihuolto on kehittymätöntä ja vammaisia ja kerjääviä vajaakuntoisia olikin katukuvassa runsaasti. NMKY edustaa Gambialle hyvää kehitysmahdollisuutta. Se tarjoaa koulutusta, viljelytapoja ja infrastuktuuria kehittäviä kyläprojekteja ja yhdyskuntatyötä. NMKY:llä on arvostettu ja heimoristiriidoista sekä uskonnollisista eroista ja päivän politiikasta riippumaton jalansija Gambiassa. Olemme nyt omalta osaltamme antaneet veljillemme ja sisarillemme ongen, jolla voi onkia pysyvää parempaa elämää.  

Suomen NMKY:n puheenjohtaja Juha Vuorion mukaan Suomen yhdistyksen rooli projektissa oli lähinnä koota tarvittavat taloudelliset resurssit ja rakentaa verkosto jatkuvaan vuorovaikutukseen. Taloudellista tukea toimitilan rakennusprojektiin yhdistys haki muun muassa ulkoministeriön KYO Finlandilta.  

Itsenäisyyspäivän vastaanotolla   

Suurimman osan historiastaan Gambia on ollut Englannin siirtomaavalta. 18. päivänä helmikuuta 2002 kuitenkin vietettiin Gambian jo kolmattakymmenettäseitsemättä itsenäisyyspäivää. Allekirjoittaneellekin tarjoutui mahdollisuus osallistua juhlavastaanotolle, kun Suomen NMKY oli saanut kutsun itseltään Gambia presidentiltä Yaya Jammehilta. Juhlallisuudet pidettiin Bakun stadionilla.  

Allekirjoittanut ei kuulu Suomen NMKY:hyn, mutta matkan edetessä ja sitä kautta muille tutuksi tulleena minullekin tarjoutui mahdollisuus osallistua juhliin oikein V.I.P –katsomosta käsin. Juhlat painottuivat pitkälti sotilaallisiin ohimarsseihin mutta myös Gambian koulujen edustajia oli kutsuttu runsaslukuisesti paikalle. Juhlapuheessaan presidentti Jammeh vetosikin nuoriin ja painotti, että itsenäisyyden merkitys Gambialle tarkoitta pitkälle tulevaisuuteen tähtäävää kehitystä nuorten kouluttautumisessa.  

Kunta Kinten tarina alkaa Gambiasta  

Alex Haleyn suvussa Amerikassa kerrottiin tarinaa Kunta Kintestä ja siitä, miten Kinten suku oli aikanaan Amerikkaan saapunut. Asiasta kiinnostuneena Alex lähti Afrikkaan etsimään Kinten sukua ja löysikin samannimistä sukua peräti kolmesta paikasta. Lopulta hänet ohjattiin Juffuren kylään, josta löytyi Triootti (tarinan kertoja). Gambiassa jokaisella kylällä on oma trioottinsa. Alexin ja Juffuren kylän triootin tarinat olivat yhteneväisiä, joten selvisi, että nuoro Mandika-heimon mies Kunta Kinte oli alun perin vangittu juuri täällä ja laivattu orjaksi Amerikkaan.  

Alex Haley alkoi kirjoittaa kirjaa Kunta Kintestä ja juuri tästä kirjasta Roots (Juuret) ja sen filmatisoinnista Juffuren kylä tuli aikanaan maailmankuuluksi.  

Orjakauppa alkoi jo 1500-luvun loppupuolella aluksi afrikkalaisten sisäisenä kauppana. Kauppatavarana oli erilaisista heimosodista vankina saatuja, eräänlaiseen ihmiskastiin kuuluneita ihmisiä. Kun eurooppalaiset tulivat Afrikkaan ja näkivät tämän, siitä syntyi valkoisten idea orjakaupasta. Suurimmillaan orjakauppa kukoisti 1600 – 1700-luvuilla. Orjakauppa oli eräänlaista kolmiokauppaa. Euroopasta tuotiin Afrikkaan lahjoja, joita sitten vaihdettiin orjiin. Orjat myytiin Amerikkaan, josta taas tuotiin Eurooppaan esimerkiksi kahvia ja tupakkaa. Aluksi orjia ostettiin myytäväksi mutta myöhemmin vain vietiin mistä löydettiin.  

Orjia lähetettiin Amerikkaan aina tuplamäärä, koska noin kolmekymmentä prosenttia orjista kuoli pitkän laivamatkan aikana (”The Voyage of No Return) ja toiset kolmekymmentä prosenttia kuoli Amerikassa ensimmäisen vuoden aikana. Noiden reilun kahdensadan vuoden aikana orjia myytiin noin 10 000 000 kappaletta, joten on olemassa saman verran erilaisia tarinoita. Kunta Kinten tarina on vain yksi niistä ja siitäkin on monta versiota.  

Tämän kirjoituksen versio Kunta Kintestä (ja otsikon alla käsitelty muukin aineisto) perustuu lähinnä SPIES:n matkaoppaan, Mikko Kurpan Orjasaariretki-selostukseen. Orjasaari James Island oli aikanaan yksi Länsi-Afrikan suurimmista orjien kokoamispaikoista.  

Kaikki tarinat orjista eivät kuitenkaan ole päättyneet surullisesti. Onhan maailmassa paljon hyvinkin menestyneitä mustia. On muun muassa mustia professoreita sekä mainittakoon vaikkapa edesmennyt reggaekuningas Bob Marley, jonka lauluissa on hienon melodian ohella usein myös loistavaa ”mustaa veljeslyriikkaa”.  

Juffuren kanssa samalla alueella sijaitsee myös Alberedan kylä, josta löytyy surullisen mielenkiintoinen orjakauppaan perehtynyt museo. Museossa on nähtävänä muun muassa orjien laivauksessa käytettyjä ”tilikirjoja” sekä vanhoja amerikkalaisia lehtiä porjien myynti-ilmoituksineen.  

Lehti-ilmoituksessa saattoi lukea vaikkapa näin: ”Johnny Walker on 26-vuotias miellyttävä neekeri, joka soveltuu hyvin maataloustöihin”. Kunta Kinte on kuuluisa myös siitä, että hän ei suostunut ottamaan vastaan tälläista uutta länsimaista nimeä. Bless his soul!  

Tarja Halonen kansainvälisen globalisaatiokomission johtoon   

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n  pääjohtaja Juan Somavia on kutsunut maailmankomissionsa puheenjohtajaksi Suomen Tarja Halosen ja Tansanian presidentti Benjamin Mkapan. Henkilövalinnat on tehty niin, että näkökannat olisivat mahdollisimman laajoja. Benjamin Mkapa on köyhästä kehitysmaasta ja Tarja Halonen on maasta, jota voidaan pitää esimerkkinä talousrakenteiden uudistamisesta nopeasti Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Tämä maaliskuun 25. päivänä toimintansa aloittava kansainvälinen komissio pohtii globalisaation sosiaalisia ulottuvuuksia. Halonen on varmasti tähän tehtävään oikea valinta.  

Palkkatyöläinen-lehden (5/2001) mukaan vuoden 2001 kesällä Suomessa myös ay-liikkeellä ja kansalaisjärjestöillä käynnistyi kampanja kehitysyhteistyön puolesta. Arkkipiispa Jukka Paarman ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaisen kannanotosta käynnistyneeseen kampanjaan liittyneet ammattijärjestöt allekirjoittivat tuolloin hallitukselle ja eduskunnalle osoitetun vetoomuksen, jossa vaadittiin Suomea pitämään kiinni lupaukset kääntää kehitysyhteistyöhön osoitetttavat määrärahat tasaiselle kasvu-uralle ja YK:n tavoitteeseen 0,7 prosenttia pruttokansantuotteesta. Kehitysyhteistyö on globaalia edunvalvontaa parhaimmillaan.  

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n tavoite on myös vuoden kuluessa aikaansaada raportti globalisaation määritelmästä sekä siitä, miten se näyttäytyy työntekijöille, yrityksille, sijoittajille ja kuluttajille sekä kansalaisyhteiskunnille kaikkialla maailmassa. Uutispäivä Demarin (28.2.2002) mukaan Tansanian presidentti Benjamin Mkapa piti 27.2.2002 Genevessä puheen blobalisaation vaikutuksista ja totesi sen olevan prosesssi, jonka kohteeksi Afrikka on joutunut ilman mahdollisuuksia vaikuttaa kohtaloonsa.  

Lopuksi vielä surffaililuvinkkejä. Jos mielenkiintoa piisaa, suosittelen tutustua internetissä osoitteeseen http://global.finland.fi. Muita mielenkiintoisia ja hyödyllisiä osoitteita ovat muun muassa www.afrikka2002.org, www.yhteisvastuu.fi ja www.spr.fi.  

Myös yksityishenkilönä voi auttaa rakentamaan maailmasta parempaa paikkaa elää. Tukea voi antaa esimerkiksi Yhteisvastuu 2002-kampanjaan osallistumalla tai vaikkapa Suomen Punaisen Ristin kautta. Afrikan ohella maailmassa on monta muutakin kohdetta, joiden kansalaisten turvattomuutta parannetaan vain yhdessä. Kukaan ei voi yksin parantaa koko maailmaa, mutta yhdessä meissä on voimaa.  

Raumalla 26.3.2002

Jari Mäki-Korte