Jo lyhytkin oppimäärä afrikkalaisiin kulttuureihin ja uskontoihin auttaa käsittämään, että Afrikka olisi epäoikeudenmukaista mieltää yhtenä kokonaisuutena. Jos niistä haluttaisiin puhua, paljon viisaampaa olisi puhua tuhansien erilaisten heimojen ja kuningaskuntien kulttuureista tai uskonnollisista tavoista. Näinpä jätän tämän asian pohtimisen muille ja tyydyn itse toteamaan, että Tansanian mantereella 40 % on kristittyjä, 35 % muslimeja ja loput edustaa erilaisia luonnonuskontoja. Muilta osin tyydyn pintapuoliseen riipaisuun joistain asioista ja ilmiöistä, joihin tarjoutui tilaisuus tutustua Safarimatkalla Tansaniaan.

Tansanian luonto on yksi maailman monimuotoisimmista. Maassa sijaitsevat mm. Afrikan kerkein vuori Kilimanjaro (5 895 m), Serengetin ja Ngorongroron kansallispuistot villieläimineen sekä Afrikan kolme suurinta järveä. Vuonna 1961 itsenäistynyt Tansania on ollut sekä portugalilaisten, saksalaisten sekä brittien hallinnassa. Maan väestö koostuu noin 120 etnisestä ryhmästä, joista suurin osa kuuluu bantukansoihin. viralliset kielet Tansaniassa ovat suahili ja englanti, minkä lisäksi maassa puhutaan arabiaa ja useita paikalliskieliä.

Pitkäaikainen kehitysyhteistyökumppani

Itä-Afrikassa sijaitseva Tansania on Suomen pitkäaikaisin ja historiallisesti tärkein kehitysyhteistyökumppani. Kansanedustaja Reijo Kalliolta saadun tiedon mukaan Tansanialla oli erityisasema Suomen kehitysyhteistyön pääkumppanina 1990-luvun alkuvuosiin saakka. 1960-luvulla ja 1970-luvun alkupuolella Suomen avun luonnetta muokkasi osallistuminen yhteispohjoismaisiin hankkeisiin sekä Suomen oman kahdenvälisen kehitysapuohjelman alkaminen lähinnä vapaaehtoisten kehitysjoukkojen ja kahdenvälisten teknisten asiantuntijoiden muodossa eri sektoreilla.

Kallion mukaan pohjoismaat ovatkin olleet merkittäviä Tansanian kehitysavun rahoittajia. Vuodesta 1980 lähtien ne ovat antaneet lähes kolmanneksen kaikesta Tansanialle tähän päivään mennessä annetusta DAC-avusta. Esimerkiksi vuosina 1988–1989 Suomen osuus Tansanialle suunnatusta DAC-avusta oli noin 7 %, mikä on historiallisesti suurin prosentuaalinen osuus Suomen Tansanialle antamasta kehitysavusta. 1990-luvun alussa Suomen kehitysapua Tansanialle ja muille maille vähennettiin radikaalisti Suomessa alkaneen laman takia. Suomen osuus DAC-avusta Tansanialle putosi 1,4 prosenttiin vuosina 1995–96 ja Tansania menetti erityisasemansa Suomen kehitysyhteistyön pääyhteistyökumppanina. Reijo Kallion mukaan suuri muutos Suomen kehitysyhteistyössä oli köyhyyden vähentämisen painottaminen, joka korvasi modernisaatioajattelun avun pääperiaatteena. Myös kumppanimaan omistajuutta painotettiin yhä enemmän kehitysyhteistyötä ohjaavana periaatteena.

Poliittinen vakaus, rakenteelliset uudistukset ja 2000-luvulla saadut merkittävät velkahuojennukset ovat helpottaneet köyhyyden vastaista taistelua Tansaniassa. Talouskasvu on ollut voimakasta ja etenkin opetussektorilla on saavutettu merkittäviä tuloksia. Talouden kuitenkin pitäisi kasvaa erityisesti niillä aloilla, joilla köyhät ihmiset toimivat ja voivat työllistyä. Noin 80 prosenttia Tansanian köyhistä asuu maaseudun elinkeinojen varassa. Tansaniassa asuu noin 39 miljoonaa ihmistä ja BKT asukasta kohden on vain noin 320 dollaria (2004). Eliniän odote Tansaniassa on noin 46 vuotta.

Maailman monimuotoisin nisäkkäiden kirjo

Itä-Afrikan ylängöillä elää maailman monimuotoisin nisäkkäiden kirjo. Matkalla maailman kuuluisimpiin luontokohteisiin pääsimme liikkumaan lumoavissa maisemissa yhdessä kirahvien, antilooppien, norsujen ja Afrikan suurpetojen kanssa. Serengetin luonnonsuojelupuisto on yksi maailman parhaimmista luonnonsuojelualueista. Sen avoimet ruohotasangot kalliosaarekkeineen ovat varmasti kaikille luontodokumenteista tuttuja, mutta livenä katseltuna jotain aivan uskomatonta. Täällä jos missä osaa aistia maailman suurimman ekosysteemin merkityksen, kun seuraa tuhatpäisten antilooppien ja seeprojen vaellusta paikasta toiseen.

Ngorongoron kraatteri puolestaan kätkee sisälleen todellisen pienois-Afrikan. Se on myös viimeisimpiä suojapaikkoja uhanalaiselle suippohuulisarvikuonolle. Taisimme olla onnekkaita, kun törmäsimme niihinkin peräti viisi kertaa. Manyarajärven pohjavesimetsä norsuineen ja jättimäisten apinanleipäpuiden valtaama Tarangire kaikki yhdessä loivat puitteet unohtumattomalle safarielämykselle. Matka auttoi myös ymmärtämään öisen ulkonaliikkumiskiellon merkityksen. Villieläimet nyt ovat luku sinänsä, mutta ikkunat oli syytä pitää suljettuina jo ihan apinoidenkin takia.

Häädetyt Masait

Itä-afrikkamainen paimentolaiskansa Maasait eli Masait elävät pääosin Kenian ja Tansanian alueilla. Heistä riittäisi tarinaa vaikka omaksi jutuksi saakka, mutta safarimatkalla kun oltiin, tyydyn nyt pohtimaan sitä, miltä tuntuu jättää kotinsa kun luonnon arvot ja ekosysteemi sitä edellyttää. Heidät nimittäin on häädetty Serngetin luonnonsuojelualueelta. Ikään kuin vastaiskuna loukkaavalle häädölle Masait päätyivätkin lopputulemaan, että heidän asiaansa kuunnellaan vain painostuksen avulla. Tästä johtuen he alkoivat kaataa uhanalaisia suippohuulisarvikuonoja ja vasta tämä sai päättäjät heräämään ja sitä kautta masaiden asema on nykyisin edes hieman turvatumpi.

Safarimatkan aikana meille tarjoutui tilaisuus vierailla myös Masai-kylässä, jossa kylän miehet esittivät pääasiassa korkealle hyppäämiseen perustuvaa perinnetanssiaan ja kuultiin erilaisia tarinoita Masaikulttuurista. Kävimmepä tutustumassa oikein heidän oksista ja lannasta rakennettuun kotiinsakin. Majan rakentaminen on vaimojen tehtävä ja yleensä noin yhdeksän vuoden välein koko yhteisö muuttaa uuteen paikkaan. Hassuna yksityiskohtana mieleeni jäi sellainen tarina, että matkoillaan Masaisoturit voivat vapaasti yöpyä vieraissa Masaikylissä, vieraan naisen mökkiinkin on luvallista mennä sillä edellytyksellä, että ”oikea isäntäkin” on matkoilla. Riittää, kun ”kakkimajan” kupeeseen jätetään keihäs merkiksi, että sisällä ollaan.

Tohtori Livingstone ja tarinoita Sansibarilta

Ennen ”rentouttavaa paluulentoa” Nairobin ja Amsterdamin kautta Helsinkiin loikoiltiin muutama päivä tarunhohtoisella Sansibarilla, tuossa mystisessä paikassa jossain Afrikan rannikolla. Maailmalla paremmin maustesaarena tunnetun saaren menneisyys liittyy vahvasti arabeihin, jotka 700–800-luvuilla purjehtivat kauppamatkoillaan Itä-Afrikan rannikolla. Sansibaria voikin hyvällä omalla tunnolla kutsua suahilikulttuurin kehdoksi, jonka loiston ajoista kertoo etenkin saaren hyvin säilynyt vanhakaupunki Stone Town, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Stone Townista on myös kattavat laivayhteydet Tansanian suurimpaan kaupunkiin, entiseen pääkaupunkiin Dar Es Salaamiin.

Vuonna 1896 taisteltu Sansibarin kapina oli maailman lyhin sota kestäen vain 45 minuuttia. Sota liittyi kiistaan vallanperimyksestä. Vuotta myöhemmin Brittien tuella valtaan noussut uusi sulttaani Hamoud bin Muhammed lakkautti vihdoin omanilaisten valtakaudella 1600-luvulla alkaneen orjakaupan. Tämän päivän Sansibar on kiehtova sekoitus nykypäivän Afrikkaa, vanhaa kulttuuria, islamia, mausteita ja silmiä hivelevän kauniita hiekkarantoja. Yhtälailla tämän auringon piinaaman maustesaaren värikkääseen historiaan kuuluvat sulttaanit, orjat ja merirosvot. Historia näkyy yhä saaren arkkitehtuurissa, kulttuurissa ja ruuissa. Sansibar on ensimmäinen Afrikan osa, jossa näkyi väritelevisio jo vuodesta 1973.

Myös legendaarisen Tohtori David Livingstonen tarina liittyy sillä tavalla Sansibariin, että juuri tänne New York Herald-lehti lähetti Henry Morton Stanleyn etsimään kadonneeksi luultua tutkimusmatkailijaa David Livingstonea. Stanley löysikin lopulta Livingstonen 10. maaliskuuta 1871 Ujijista läheltä Tanganikajärveä ja tästä kohtaamisesta maailma muistaa Stanleyn kuuluisat sanat: ”Tohtori Livingstone, otaksun?”

Tohtori Livingstone oli ensimmäinen eurooppalainen, joka kulki Afrikan mantereen halki lännestä itärannikolle saakka. Tätä matkaa pidetään yhtenä löytöretkien historian urotöistä. Tällöin hän ensimmäisenä eurooppalaisena näki myös Victorian putoukset. Livingstonen mottona oli ”kristinusko, edistys ja sivistys”. Livingstone oli suuri orjakaupan vastustaja eikä uskonut aikansa vallitsevaan käsitykseen Afrikan ”villeistä”. Vaikkakin orjuus virallisesti ottaen on nykyään kielletty kaikkialla maailmassa, on esitetty arvio, että peräti 27 miljoonaa ihmistä tekee kuitenkin edelleen pakkotyötä muun muassa nykyajan seksiorjina.

Freddie Mercury antoi aidsille kasvot

Sansibarin ehkäpä tunnetuin eurooppalainen kuitenkin on Queen-yhtyeen keulakuvana mainetta niittänyt, 45-vuotiaana menehtynyt Freddie Mercury. Hänen vanhempansa ovat länsi-intialaista alkuperää, mutta Freddie ei milloinkaan tätä liioin mainostanut kuten ei myöskään sansibarilaisuuttaan. Sen sijaan Freddie Mercury muistetaan yhtenä maailman ensimmäisistä ihmisistä, joka antoi Aidsille kasvot. Mainittakoon, että vuonna 1992 Mercuryn muistoksi järjestetty aidsin vastainen konsertti on Guinness World Recordsin mukaan maailman kaikkien aikojen suurin hyväntekeväisyyskonsertti.

No joo, että sellaisia tarinoita. Lomamme kuitenkin läheni loppuaan ja oli aika heittää hyvästit mausteiselle Sansibarille. Kuin suoraan tuhannen ja yhden yön saduista, tarjoutui kokemusrikkaille matkailijoille vielä lopuksi mahdollisuus viettää matkan viimeinen yö kuuluisan Tembo-hotellin sviitissä. Tämä oli eittämättä kunniakas tapa päättää yksi elämämme hienommista matkoista.

Jari Mäki-Korte