Oudon hiljaista ja pimeää täällä tehtaalla, valaistuskin on vedetty minimiin. Toiset lomailee ja olen yksin isossa hallissa palovahtina. Tätä kirjoittaessa runsas viikko sitten odottelin lomaa altistaakseni itseni sikaflunssalle jossain Euroopan sydämessä. Stora Enso oli juuri ilmoittanut aikomuksistaan jatkaa tuotantonsa supistamisesta Suomessa. Laiha lohtu, että oma työnantajani ei ole tuosta konsernista.

Oudon hiljaista ja pimeää täällä tehtaalla, valaistuskin on vedetty minimiin. Toiset lomailee ja olen yksin isossa hallissa palovahtina. Tätä kirjoittaessa runsas viikko sitten odottelin lomaa altistaakseni itseni sikaflunssalle jossain Euroopan sydämessä. Stora Enso oli juuri ilmoittanut aikomuksistaan jatkaa tuotantonsa supistamisesta Suomessa. Laiha lohtu, että oma työnantajani ei ole tuosta konsernista.

Stora Enson Jouko Karvinen oli yhtiön tulostiedotteessaan tapansa mukaan karun suora, ei kuitenkaan riittävän suora rohjetakseen kertomaan, mitkä tehtaat nyt ovat lopettamisuhan alla. Näin toimien Karvinen kai aivan tarkoituksenhakuisesti sai noin 9 000 yhtiöläistä elämään pelko perseessä. Eikö metsäteollisuuden suomalainen henkilöstö enää olekaan juhlapuheissa mainittu valtava voimavara?  

Vaikka metsäyhtiöiden tulokset juuri nyt heittelevät rajusti, on mielestäni typerän lyhytnäköistä perustaa tulevat linjaukset kvartaalipainotteiseen ajatteluun. Päinvastoin luulen tuollaisen lyhyen kantaman ajattelun olleen ainakin yhtenä syynä siihen, että metsäteollisuuden rakennemuutos on viime vuosina ollut näinkin rajua. Paperiliittolaisena luottamusmiehenä tiedän Paperiliiton jo pitkään käyneen Metsäteollisuus ry:n kanssa vuoropuhelua alan toimintaedellytysten turvaamiseksi. Liiton toiveet ovat kuitenkin kaikuneet kuuroille korville vastakommenttien ollessa tyyliltään kategoriaa: Hyvää päivää, kirvesvartta!  

Kyllähän asian nyt täytyy olla niin, että oikealla asenteella ja tahtotilalla kannattavuus saataisiin kuntoon ilman härskejä leikkauksiakin. Esimerkiksi panostukset uusiin tuotteisiin, tutkimukseen ja innovaatioihin ovat olleet lähinnä marginaalisia. On aivan tunnustettu tosiasia, että Paperiliiton tavoin myös Metsäteollisuuden oma etujärjestö painottaa erityisesti energia-, metsä-, liikenne- ja EU-politiikan merkitystä. Kansallisesti näinkin merkittävän teollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseen kuitenkin tarvitaan myös valtiovallan tahtotilaa mutta todellisen elvytyksen sijaan nuo tomppelit vain toivovat! Pikkusen hölmömmänkin pitäisi viimeistään nyt ymmärtää, että Suomen valtion ja Kelan Stora Enson suurimpina omistajina on lyötävä nyrkkiä pöytään. Jos näin jatketaan, koko kemiallinen metsäteollisuus tässä maassa ajetaan alas ja tuhotaan. Jo pelkästään Vanhasen hallituksen energiapoliittiset linjaukset Metsäteollisuuden sähköveron kolminkertaistamisesta on luonut naapurillemme Ruotsille jo nyt 65 miljoonan euron vuosittaisen kilpailuedun Suomeen verrattuna.   

Stora Enson saneerausuutinen muistuttaa jäätävällä tavalla mieleen myös yhtiön entisen johtajan, surkimus Härmälän tappiolliset seikkailut Amerikan mantereella. Yritysfuusiot vielä jotenkin ymmärrän, mutta ostaa nyt maailmalta ylihintaan kuralla olevia tehtaita, joilla rahoitetaan kilpailijoita parantamaan mahdollisuuksiaan ja nyt laskua tietenkin maksavat suomalaiset paperiduunarit.  

Viimeisen neljän vuoden aikana alalta on hävinnyt pysyvästi yli 6 000 paperiliittolaisen työntekijän työpaikkaa. Montakohan kertaa noidenkin vähennysten aikana on käyty todellisia neuvotteluja? Vaikka lakeja on pienin askelin saatu parannettua, ainakin laki yhteistoiminnasta työpaikoilla on edelleen lähinnä aikaperusteeseen liittyvää menettelyä. Työntekijäpuolen toiveille on vastattu tylyyn tyyliin ja lopputulos on yleensä joitain poikkeuksia lukuun ottamatta ollut työnantajan alkuperäisen esityksen mukainen. Luulenpa, että esimerkiksi muutosturvaan liittyvää palkallista työnhakuoikeutta on useassa tapauksessa rajoitettu.  

Työttömyyden uhka, lomautukset ja irtisanomiset ovat vaikuttaneet myös työntekijöiden terveyteen. Työterveyshuoltolaki edellyttää, että työterveyshuolto antaa tietoja, neuvoja ja ohjausta työttömyyden uhatessa. Mitenkähän on tämänkin noudattamisen laita? On myös huomioitavaa, että työsuhteen loputtua kukaan ei tunnu olevan vastuussa työntekijän terveydestä. Tätä epäkohtaa ei ole poistettu, vaikka SAK on nostanut asian eri tahoilla jo pidempään pöydälle.