Kohti eduskuntavaaleja mennään, mutta saadaanko palkansaajien ääni tällä kertaa kuuluviin? Ajattelinkin tällä kertaa tarjoilla muutaman aasinsillan sille, miksi eduskuntaan tarvitaan nyt runsaasti lisää palkansaajataustaisia edustajia.  

 

Kohti eduskuntavaaleja mennään, mutta saadaanko palkansaajien ääni tällä kertaa kuuluviin? Ajattelinkin tällä kertaa tarjoilla muutaman aasinsillan sille, miksi eduskuntaan tarvitaan nyt runsaasti lisää palkansaajataustaisia edustajia.  

Kovasti ihmettelen, jollei kaikille jo ala vähitellen valjeta, miten porvarihallitus työnantajien tuella on järjestelmällisesti aloittanut työelämän huonontumisen räikeän historian. Jääköön tämä huonontumisen historia lyhyeksi ja nostetaan vallanjaon kautta yhdessä Suomi uuteen nousuun. Pelkät puheet eivät kuitenkaan riitä, vaan myös nukkuvat on saatava vaaliuurnille puolustamaan laillisia oikeuksiaan. Kaikkien panosta tarvitaan. Ehdokkaiden joukkoon valikoituu varmasti myös henkilöitä, jotka tuntevat tavallisen duunarin arkea.  

Meillähän on vielä tuoreessa muistissa, miten nykyhallitus on muun muassa pyrkinyt runnomaan korotuksia eläkeikään välittämättä niistä keinoista, joilla työntekijät oikeasti saataisiin jaksamaan työelämässä pidempään. Varsin välinpitämättömältä tuntuu myös työsuojelutarkastajien määrän vähentäminen: mielestäni asia voidaan tulkita tarkoituksenhakuiseksi työpaikkojen turvallisuuden heikentämiseksi. Oma lukunsa on ollut porvarihallituksen haluttomuus hoitaa työllisyyttä. Tuotantolaitoksia on suljettu ja työttömyyden on annettu kasvaa ennätysnopeaan tahtiin.  

Työ- ja elinkeinoministeriön 23.3.2010 julkaiseman työllisyyskatsauksen perusteella Suomessa oli helmikuun lopussa jo 287 100 työtöntä työnhakijaa arviolta 64 000 henkilön ollessa lomautettuna. Kaikkihan ymmärtävät, että työttömyys on merkittävimpiä köyhyyden riskitekijöitä, vaikkakin työttömyyskorvaus kattaa osan työttömyyden aiheuttamasta taloudellisesta taakasta. Viimeistään nyt pitäisi poliitikkojen tajuta, että kansantalouden kannalta yleistynyt työttömyys aiheuttaa lisäksi tuotannon laskua ja sosiaaliturvamenojen kasvua. Kun asiayhteydessä huomioi vielä ikärakenteista johtuvan huoltosuhteen muutoksen, meneillään oleva kehitys on täysin kestämättömällä pohjalla. Sietää kysyä, mitä porvarihallitus on tehnyt asian korjaamiseksi? Ei yhtään mitään – Panostukset talouden elvytykseen ovat olleet täysin riittämättömiä ja satsaukset aktiiviseen työvoimapolitiikkaan lähes olemattomia. Sen sijaan, että keinot suomalaisen kilpailukyvyn parantamiseksi ja investointien edistämiseksi olisi otettu käyttöön, veroja kyllä on alennettu ja sekin tehty tietenkin hyvätuloisia suosivalla tavalla.  

Vaikka ay-liike vielä onnistuikin torjuman ronskeimmat rappaukset, kuten SAK:n tiedotteessa todetaan, senkään voimat eivät kuitenkaan ole riittäneet kääntämään politiikan pääsuuntaa. Tämän osoittaa muun muassa pääministeri Vanhasen ulostulot työurien pidentämiseen tähtäävien toimien linjauksessa. Täysin käsittämättömänä pidän myös Vanhasen kuluneella viikolla ahtaajien lakon johdosta keskusteluun noussutta esitystä lakko-oikeuden rajoittamisesta. Pitäisi tuon tason poliitikolla olla sen verran respektiä, että kunnioittaisi kansainvälisillä lailla turvattuja työntekijöiden perusoikeuksia. Ahtaajien lakossahan oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys siitä, että palkansaajat käyttivät peruslain heille suomaa lakko-oikeutta työehtosopimusneuvottelujen vauhdittamiseksi. Peilikappaan ahtaajien neuvottelujen jarruttajana voisi saman tien passittaa myös Elinkeinoelämän keskusliiton, jolle laajempi työmarkkinaratkaisu ei aikanaan kelvannut.  

Esille nostamastani eläkekiistakysymyksestä ay-liikkeen painostuksesta vetäytynyt Vanhanen tosin ansaitsee myös pienen kiitoksen: nyt työssä jaksamisen keinoja virallisesti ottaen edes pohditaan työryhmissä. Jotenkin vaan tuntuu, että tässäkin asiassa ay-liikkeen esille nostamat asiat kaikuvat kuuroille korville. Pikkusen kyllä ihmettelen, mitä tekemistä Suomen Yrittäjillä on näissä työryhmissä. Onko kolmikannasta nyt tullut nelikanta?  

Kuten huomaatte, ammattiyhdistysrintamalla ongelmia on paljon: Jos meneillään oleva alamäki jatkuu vielä vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen, voimme olla varmoja, että kolmikanta on lopullisesti mennyttä ja siirrytään entistäkin vielä räikeämpään työnantajien ja porvariston kaksikantaan, jossa työehdot sanellaan täysin mielivaltaisesti. Vain omiamme tukemalla ja vaaleissa äänestämällä voimme vaikuttaa siihen, että suunta muuttuu ja vallankahvassa kiinni olevilla on päätöstensä pohjaksi seikkaperäistä taustatietoa sekä tervettä järkeä. Ainakin minun ehdokkaallani nuo ominaisuudet kolahtavat kohdalleen. Siksi valintani on Aitonurmi.

 Jari Mäki-Korte

Kirjoittaja on SAK:n Satakunnan aluehallituksen jäsen