Rio de Janeirossa kummenen vuotta sitten järjestetty YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi oli jatkoa vuonna 2002 pidettyyn kestävän kehityksen kokoukseen Johannesburgissa. Käytännössä Johannesburgissa sovittiin maailmanlaajuisesta toimintaohjelmasta niiden periaatteiden toteuttamiseksi, jotka oli sovittu samojen valtioiden kesken jo kymmenen vuotta aiemmin Riossa.

Johannesburgin kokouksessa oheistapahtumineen oli mukana runsaat 40 000 osallistujaa yli 190 maasta. Kokouksessa sovittiin yhdeksän kestävän kehityksen aluetta koskevasta toimenpidesuunnitelmasta. Tarkoituksena on, että maat sitoutuisivat köyhyyden lievittämisen lisäksi luoononvarojen nykyistä kestävämpään käyttöön sekä kulutustapojen ja globalisaation oikeudenmukaisempaan hallintaan. Kestävä kehitys edellyttää, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys sovitetaan luonnonvarojen puitteisiin niin, että luonto ja inhimillisen kehityksen edellytykset säilyvät myös tuleville sukupolville.

Eräs Johannesburgin kokouksen keskeisistä kysymyksistä oli ollut yritysten yhteiskuntavastuu. Yhteiskuntavastuun raportointia ja valvontaa vaadittiin myös pakolliseksi. Myös sosiaalinen epätasa-arvo on maailmassa suuri vitsaus joten maailmanlaajuinen solidaarisuus ja toveruus puolustavat yhä paikkaansa.

Brasiliassa paljon korjattavaa

Brasilialaisten kansalaisjärjestölähteiden mukaan Stora Enso käytti viime vuonna vaalikampanjatukeen lähes viisi miljoonaa realia, eli noin 500 000 euroa turvatakseen yhtiölle myönteisten ehdokkaiden valinnan päättäviin elimiin. Stora Enso päätti toukokuun alussa rakentaa Aracruz Celulosen kanssa Bahian osavaltioon sellutehtaan Brasiliaan. Brasilialaiset Guarani-intiaanit ovat esimerkiksi syyttäneet yhtiötä maidensa varastamisesta ja lisäksi yhtiön eucalyptyspelloilla käytettyjen kasvimyrkkyjen on väitetty pilanneen pienviljelijöiden viljelmiä. Tämäkö on yritysten yhteiskuntavastuuta?

Kansainvälinen työjärjestö ILO on tutkinut työpaikkojen perusoikeuksia. Ne koskevat järjestäytymisvapautta, oikeutta neuvotella kollektiivisia työehtosopimuksia, lapsityövoimaa, sukupuoli- ja ikäsyrjintää sekä työympäristöä.

Brasiliassa ILO:n perusoikeuden on vahvistettu vain osittain. Ammattiliitoilla ei ole oikeutta solmia maan kattavia työehtosopimuksia, vaan sopimukset tehdään paikallisesti tai jopa yrityskohtaisesti. Grasilian laki ei myöskään velvoita yritystä sallimaan ammattiliiton organisaatioita tehtaan sisällä.

Aikanaan sokerista muodostui Brasilialle merkittävä tulonlähde ja kun blantaasien perustaminen pääsi todella vauhtiin, noudettiin Afrikasta tuhansia orjia. 1900-luvun alussa orjuus oli lakkautettu ja suuri osa kasvavista tuloista investoitiin Sao Paulon tekstiilitehtaisiin. Tämä oli perusta Brasilialle teollisuusvaltiona. Kun lama isku 30-luvulla, Gutelio Vargas aloitti kapinan ja ensimmäinen tasavalta antautui. Hän kontrolloi ammattiyhdistysliikettä, vainosi kommunisteja ja vauhditti teollistumista. Vasta 60-luvulla ay-liike alkoi vähitellen järjestäytyä ja voimistua Brasiliassa. Tuollihn myös Koillis-Brasilian köyhät sokeriplantaasien työntekijät korottivat ääntään.

Star Tour Fritidsresorin mukaan Brasilia kehittyy teollisuuden alalla monella rintamalla ja sillä on erittäin suuret luonnonvarat. Brasiliassa on esimerkiksi paperiteollisuuden käyttämää kaoliinia. Pula koulutetusta työvoimasta, korruptio ja taloudelliset laiminlyönnit ovat kuitenkin saaneet aikaan sen, että hyvinvointi on vain pienen rikkaan eliitin ilo. Brasilia on suurten luokkaerojen maa ja koulunkäynnin sijasta monet lapset lähetetään kadulle kerjäämään.

Brasilian Amatzonasissa sijaitsee myös Manauksen vapaatuotantoalue, jossa yritykset saavat vero- ja muita maksuhelpotuksia. Tuolla alueella toimii 170 monikansallista yritystä. Esimerkiksi Nokia on toiminut siellä jo vuodesta 1996 ja maksaa muiden tavoin työntekijöilleen hikipajatson palkkaa. Manauksen alue säilyy käytössä ainakin vuoteen 2013, jolloin jatkosta neuvotellaan. Ay-oikeuksien loukkaaminen aiheuttaa Brasiliassa ja muualla maailmassa vapaiden ammattiyhdistysten kansainväliselle VAKL:lle ja kansainväliselle työjärjestö ILO:lle kohtuuttomasti päänvaivaa. Poliittinen lobbaaminen ja jatkuva valmiustilassa oleminen on rankkaa puuhaa.

En nyt halua kuulostaa kurjuuden filosofilta, mutta Mikko Kuustosen tavoin maailmalaajuinen yhteinen turvallisuutemme on ainoa takuu tehdä maailma siedettäväksi paikaksi elää. Muutamien aikaisempien matkojen tavoin myös loma Brasiliassa avasi silmiä. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse matkustaa näin kauas ihmisyyden äärille oppiakseen uusia asioita.    

Jari Mäki-Korte

Juttu on julkaistu Uudessa Ajassa 19.8.2003

Lähteet: Ekokem, Ympäristöministeriö, Suomen Sosialidemokraatit, Fritids Resor ja STT.