Yritysten yhteiskuntavastuuta tehostettava
Perjantai 3.4.2009
Vuoden 2007 alussa voimaantullut tilaajavastuulaki oli yksi SAK:n keskeisimpiä tupotavoitteita. Lain tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä luoda yrityksille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä ja alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimusosapuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa. Harmaan talouden kitkeminen on selkeästi myös rehtien yritysten intresseissä, joten tilaajavastuun pelisäännöt kirjattiin aikanaan lakiesitykseen kolmikantaisesti ja yksituumaisesti. Nyt, kun laki on ollut voimassa reilut kaksi vuotta, voidaan kysyä, vastaako laki tarkoitustaan? Mielestäni ei.
Näytä lisää
 Vuoden 2007 alussa voimaantullut tilaajavastuulaki oli yksi SAK:n keskeisimpiä tupotavoitteita. Lain tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä luoda yrityksille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä ja alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimusosapuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa. Harmaan talouden kitkeminen on selkeästi myös rehtien yritysten intresseissä, joten tilaajavastuun pelisäännöt kirjattiin aikanaan lakiesitykseen kolmikantaisesti ja yksituumaisesti. Nyt, kun laki on ollut voimassa reilut kaksi vuotta, voidaan kysyä, vastaako laki tarkoitustaan? Mielestäni ei. Kolumnistin etuoikeuksiin kuuluu, että hän voi esittää valitsemaansa asiaan puhtaasti oman mielipiteensä vieläpä piikittelyoikeudella ja esittäen olevansa oikeassa. Tämän option aion nyt suvereenisti käyttää ja tarkastelenkin asiaa lähinnä valitsemastani näkökannasta. Tilaajavastuulaki ei mielestäni kaikilta osin vastaa tarkoitustaan siitäkään huolimatta, että jo ensimmäisenä voimassaolovuotena lakia valvovat työsuojelupiirit havaitsivat lain noudattamisessa puutteita erityisesti sovellettavaa työehtosopimusta, kaupparekisteriotetta, eläkevakuutusta ja verojen maksua koskevissa asioissa.
Tilaajavastuulain ydin on nimenomaan tilaajan velvollisuudessa selvittää, onko alihankkija tai vuokrafirma liikkeellä puhtain paperein. Tilaajan pitäisi siis tarkistaa, että yritys on merkitty ennakkoperintä- ja työnantajarekistereihin sekä arvonlisävelvollisten rekisteriin. Kaupparekisteriote, todistus verojen maksamisesta, verovelkatodistus tai selvitys velan maksusuunnitelmasta kuuluvat tilaajan selvitettäviin asioihin samoin kuin todistus eläkevakuutuksesta ja eläkemaksujen suorittamisesta sekä selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Vastaavat tiedot on hankittava myös ulkomaisista yrityksistä. Jo otsikossa väitin, että tilaajavastuulaki on hampaaton harmaan talouden torjunnassa. Viimeaikaisten tietojen mukaan työsuojelupiirit ovat kylläkin maksattaneet epärehellisesti toimivilta yrityksiltä sakkoja noin 350 000 euroa. Kuitenkin saamme päivittäin lukea, miten lomautusten ohessa erilaiset väärinkäytökset ovat edelleen voimakkaassa kasvussa. Esimerkiksi STX Finland Cruise Oy:n Turun telakan työsuojeluvaltuutettu Ari Rajamäki allekirjoittaa tämän väittämän. Rajamäen tavoin voidaan siis kiistatta todeta vuokratyövoiman epäselvyyksiin sotkeutuneiden firmojen olevan oppineita konnia, jotka tietävät asioiden olevan vaikeasti selvitettäviä. Tilaajavastuulain valvonnan tekee ongelmalliseksi se, että SAK:n tavoittelema ammattiyhdistysliikkeen kanneoikeus ei lakiin kirjaamattomana asiana toimi. Samalla voidaan myös kyseenalaistaa, onko vuokratyötä tilaavilla yrityksillä kanttia ryhtyä selvittämään muiden, kuin oman yrityksensä asioita. Tämä ei kuulu konservatiiviseen ajattelutapaan yritysten liiketoiminnasta ja markkinataloudesta laajemminkin. Ajatellaanpa, että esimerkiksi kaupunki tai kunta on tilannut ulkopuolisilta yrityksiltä ostopalveluna joitain palveluja, esimerkiksi vammaishoitoa tai vaikkapa siivousta. Tällaisessa tapauksessa saattaa nousta esiin ristiriitoja, jotka osoittavat toteen epäilyt palvelua tarjoavan yrityksen tahdossa noudattaa lakeja ja säännöksiä. Kuka tällaisessa tapauksessa ryhtyy asianomistajaksi? Kehtaanpa väittää, että kunnilta ja kaupungeilta se jää tekemättä, vaikka samaan aikaan kaupungit ja kunnat pyrkivät itse toimimaan eettisin perustein. Tilaajavastuulaki on edelleen myös suhteellisen tuore asia ja sitä kautta monille kaukainen ja tuntematon. Jotta tilaajavastuulaki saisi sille kuuluvan arvon, tulee ammattiyhdistysliikkeen ryhtyä yksituumaisesti yhä ponnekkaammin ottamaan tilaajavastuulain soveltamispiiriin olevien yritysten asioihin kantaa. Myös ammattiyhdistyksen kanneoikeus on pikaisesti saatava mukaan työlainsäädäntöön ja jotta asia toteutuu, asia on kyettävä valmistelemaan kolmikantaisesti.
Alihankintaketjujen sosiaalinen vastuu on ollut esillä myös EU-parlamentissa, jossa parlamentin sosiaali- ja työllisyysvaliokunta on hyväksynyt Lasse Lehtisen asiaa käsittelevän mietinnön. Tästä on hyvä jatkaa. Jari Mäki-Korte
|
