Millaisen maailman haluamme rakentaa?
Perjantai 8.5.2009
Tiistaisesta Uudesta Ajasta saimme lukea, miten SDP:n Erkki Tuomioja patisteli vasemmistopuolueita analysoimaan, miksi niiden kannatus on laskenut jo yli kymmenen vuotta. Analysoiva itsetutkiskelu kieltämättä onkin nyt paikallaan, koska – kuten Tuomioja oli todennut – monet kauemmin aktiivitoiminnassa mukana oleville rakkaat menettelyt saattavat todellakin kuulostaa nuoremmille sukupolville yhdentekeviltä, vanhanaikaisilta ja jopa luotaantyöntäviltä. Tällaisesta itsetutkiskelusta on mielestäni kyse myös SAK:n 100-vuotisjuhlakokouksessa pari vuotta sitten käynnistyneessä tulevaisuushankkeessa.
Näytä lisää
 Tiistaisesta Uudesta Ajasta saimme lukea, miten SDP:n Erkki Tuomioja patisteli vasemmistopuolueita analysoimaan, miksi niiden kannatus on laskenut jo yli kymmenen vuotta. Analysoiva itsetutkiskelu kieltämättä onkin nyt paikallaan, koska – kuten Tuomioja oli todennut – monet kauemmin aktiivitoiminnassa mukana oleville rakkaat menettelyt saattavat todellakin kuulostaa nuoremmille sukupolville yhdentekeviltä, vanhanaikaisilta ja jopa luotaantyöntäviltä. Tällaisesta itsetutkiskelusta on mielestäni kyse myös SAK:n 100-vuotisjuhlakokouksessa pari vuotta sitten käynnistyneessä tulevaisuushankkeessa. SAK:n toiminta perustuu edelleen vapauden, solidaarisuuden, tasa-arvon, demokratian ja rauhan ihanteisiin kaikkea riistoa ja sortoa vastaan. SAK:n tulevaisuushankkeessa näitä jaloja periaatteita kuitenkin tarkastellaan kauas eteenpäin katsoen niin, että hyväksi havaitut arvot istuisivat nykypäivän mutta myös tulevien sukupolvien maailmankatsomukseen oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta maailmasta monine ongelmineen. On siis perusteltua kysyä, millainen on palkansaajien ja ihmisten tulevaisuuden arki? Hanketta vetävä SAK:n kehittämisjohtaja Eija Hietanen on monissa yhteyksissä muistuttanut, että vastauksia edellä mainittuihin ja moniin muihin tulevaisuuden työelämään liittyviin kysymyksiin tulee hakea laajalla rintamalla. Keskustelua onkin viritetty muun muassa SAK:n jäsenliitoissa, paikallisjärjestöissä ja työpaikoilla. Työn taustalla käytetään myös tutkijoita ja muita asiantuntijoita. Eija Hietanen on muun muassa todennut, että nyt ollaan lähdössä rakentamaan uusia unelmia, tavoitteenamme laaja, yhteinen, avoin ja läpinäkyvä hanke, jossa SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen arvopohja, voima, yhteisyys ja uudistuskykyisyys vahvistuvat. Eiköhän tämä istu yks yhteen myös Jutta Urpilaisen aikanaan lanseeraaman Unelma-kampanjan kanssa? Unelmia todella tarvitaan ja jotta unelmista tulisi tosia, saumatonta yhteistyötä tarvitaan monella rintamalla myös Euroopan- ja koko maailmanlaajuisesti. Yksi osa tuota tulevaisuuden rakentamista eittämättä on vaikuttaminen Euroopan unionin kautta. Maailmassa on aivan liian paljon avoimia kysymyksiä. Millaiseen ratkaisuun päädytään esimerkiksi Europarlamentissa esillä olleeseen työaikadirektiiviasiassa tai miten turvataan pääomarahoitteisten työeläkejärjestelmien tulevaisuus maailmassa, joka on ajautunut kansainväliseen finanssikriisiin? Yksilöllisiä ratkaisuja kaivataan yhä enemmän, mutta missä rajoissa voimme luopua yhteisistä lakien tai työehtosopimusten puitteista? Mikä on vapautta ja mikä on vapaudeksi naamioitua epävarmuutta? Onko valinnan vapaus ristiriidassa globaalin vastuun kanssa? Tästä olen jaksanut jankuttaa, mutta näin vaalien alla moni tulee kysyneeksi, miksi SAK asettuu näyttävästi tukemaan työväenpuolueita. En näe asiassa minkäänlaista ristiriitaa, koska onhan ammatillinen työväenliike syntynyt nimenomaan poliittisesta työväenliikkeestä. Vasemmistopuolueiden perusviesti sosiaalisesti oikeudenmukaisesta Suomesta ja tasa-arvoisemmasta maailmasta sopii hyvin ammattiyhdistysliikkeen arvoihin, joten vasemmistopuolueiden tukemisessa ei siis ole mitään kummallista tai paheksuttavaa. Kun 7. kesäkuuta äänestetään meppejä Brysseliin, valintani tuleekin olemaan helppo. Europarlamentissa on käyty keskustelua muun muassa Euroopan tason minimipalkoista. Vuoden 2008 aikana minimipalkat ovat nousseet neljää poikkeusta (Viro, Irlanti, Liettua, Tsekki) lukuun ottamatta kaikissa jäsenmaissa. Suomessa tämä asia tosin ei ole ollut ongelmana, koska meillä minimipalkat määritellään työehtosopimuksilla, mutta asia pitää vähitellen saada maailmanlaajuisesti kestävälle pohjalle. SDP:n listoilla EU-vaaleissa ehdokkaana oleva SAK:n järjestöpäällikkö Reijo Paananen osaa nämä asiat ja tuntee aidosti eurooppalaisten palkansaajien arkea. Paljon pohdittavaa riittää myös kuntapuolella. Miten osamme turvata kunnalliset palvelut myös tulevaisuudessa, kun talous heikkenee ja kansalaisten ikärakenteet ovat mitä ovat? Kykenemmekö muuttamaan rakenteita niin, että kukaan ei koe häviävänsä? Haluan lopuksi toivottaa Uuden Ajan pitkäaikaiselle päätoimittajalle Ulla Turkille leppoisia eläkepäiviä sekä menestystä hänen työnsä jatkajalle. Satakunta tarvitsee edelleen aatteeseen sitoutuneita kirjoituksia ja tässä työssä Uusi Aika on meille korvaamaton suunnannäyttäjä. Hedelmällisenä jatkukoon saumaton yhteistyö myös meidän raumalaisten kanssa uudenkin päätoimittajan luotsaamana! Jari Mäki-Korte Kirjoitus on julkaistu Uuden Ajan kakkossivun kolumnina 8.5.2009
|
