Noin viikko sitten eräs naapurin tyttö piipahti kyläilemässä, kuten tekee lähes päivittäin. Tällä kertaa yksitoistavuotias Elli-tyttö teki sen kuitenkin jotenkin salaperäisen näköisenä: olimme saaneet paketin, joka kuulemma oli palkinto ystävyydestämme. Kyseisenä iltana vaimollani sattui olemaan yövuoro aluillaan, joten päätin rapistella saamaamme pakettia jo hieman ennakkoon. Täytyy myöntää, että naama veti virneeseen, kun paketista paljastui meille molemmille uniikkikappaleena valmistetut T-paidat. Nyt rinnassani komeilee teksti: varapappa.   

Noin viikko sitten eräs naapurin tyttö piipahti kyläilemässä, kuten tekee lähes päivittäin. Tällä kertaa yksitoistavuotias Elli-tyttö teki sen kuitenkin jotenkin salaperäisen näköisenä: olimme saaneet paketin, joka kuulemma oli palkinto ystävyydestämme. Kyseisenä iltana vaimollani sattui olemaan yövuoro aluillaan, joten päätin rapistella saamaamme pakettia jo hieman ennakkoon. Täytyy myöntää, että naama veti virneeseen, kun paketista paljastui meille molemmille uniikkikappaleena valmistetut T-paidat. Nyt rinnassani komeilee teksti: varapappa.   

Ellin lisäksi meillä käy aika paljon muitakin lapsia. Sitä tuleekin joskus ihmeteltyä, mikä meissä oikein lapsia kiinnostaa. Olemmehan tällainen jonkin sortin uusioperhe, jossa kummallakaan osapuolella ei ole lapsia myöskään ”entisestä elämästä”, kummilapsia kylläkin. Yksi heistä tosin aika kaukana, eli Sri Lankassa. Tätä viimeksi mainittua emme edes ole tavanneet, mutta teemme pienimuotoista jeesausta hänen koulunkäyntinsä edistämiseksi.   

Joskus sitä tulee ihmetelleeksi sitäkin, miksi tällainen lapseton ”kaiffari” on johkaantunut kasvatus- ja opetuslautakuntaan: Oikeasti se taisi mennä niin, että sinne tarvittiin demari, joka on mies ja joku kekkasi minut. Toivottavasti oma lapsettomuuteni antaa tuohon tehtävään, johon tavallaan jouduin, edes jonkinlaista oikeaakin näkökulmaa. 

Harmittaa, kun Raumallakin on jouduttu tehostamaan kouluverkon toimintaa, tai oikeammin ilmaistuna suhteuttamaan oppilasmääriä eräitä lähikouluja lopettamalla. Tämä asia kuitenkin tarjoaa aasinsillan sille, että joskus on hyvä, jos koulumatkalla saa myös hieman kuntoilua. Esimerkiksi Elli ei valita yhtään, vaikka joutuu kulkemaan parikilometrisen koulumatkansa polkupyörällä. Näin tietääkseni ajattelee myös Ellin vanhemmat, vaikka lähikoulu sijaitsikin tuossa melkein vieressä. On myös lohdullista, että kyseiselle lähikoululle löytyi hyötykäyttöä: se remontoitiin Sampaanalan päiväkodiksi.   

Parannettiin joskus Ellin vanhempien kanssa maailmaa saunan ja pienen iltapalan merkeissä, kun katsoimme, että heidänkin on hyvä tietää, missä lapsi luuhaa. Jutusteltiin niitä näitä ja varovasti myös hieman politiikkaa: Ellen nyt aivan väärin muista, katsoimme tiettyjen asioiden olevan Suomessa hyvällä mallilla. Puoluepolitiikkaan emme kajonneet, mutta tuli hyvä mieli, kun huomasin heidän olevan fiksuja ihmisiä. 

Hyvän ystäväni, Jouko Aitonurmen tavalla katson ihmisarvon, hyvinvointirakenteiden ja ihmisoikeuksien puolustamisen on arvokas asia. Demarina olen ylpeä, että nämä asiat ovat osa SDP:n arvoja ja sen historian saavutuksia. Toivottavasti näin ajattelee myös Ellin vanhemmat.      

Ystävyytemme Ellin kanssa alkoi hahmottua noin pari vuotta sitten, kun Elli kiinnostui nyt jo edesmenneestä Skotlanninpaimenkoirastamme. Koira on sittemmin vaihtunut Valkoiseen paimenkoiraan, mutta Elli on pitänyt säännöllisesti yhteyttä välilläkin. Toisinaan tuntuu, kuin Elli olisi perheemme oma tyttö. Valkoinen paimenkoiramme Helmikin näyttää tottelevan Elliä melkein paremmin, kuin ”oikeaa kotoväkeään”. Hämmästeltiin juuri päivällä, kuinka Elli sai koiramme hyppäämään suhteellisen ylhäällä pitämänsä hula-hula-renkaan läpi. Puolivuotiaan koiranpennun kohtalaisen hyvä menestys ensimmäisessä epävirallisessa Match Show’ssaankin taisi olla juuri Ellin ansiota. Elli-tyttö toimi kyseisessä näyttelyssä Helmin ohjaajana.  

Tätä kirjoittaessa Elli odottelee varamummoa saunaan ja kurkkii kaverinsa kanssa, miten perunan istutus edistyy. Onkin ollut hieno seurata, miten tädin, tai siis varamummon, pikku puutarhuri edistyy harrastuksessaan. Viime syksynä Elli duunaili suolakurkkunsakin ihan itse ja ehti samalla lukuisiin muihin harrastuksiinsa. Kiva, kun Ellin vanhemmat jaksaa kuskata tyttöään balettiin, kuoroon, poniajelulle ja ties minne.  

Itsekin sain viime kesänä tuntea auttamisen riemua, kun teimme Ellin ja tämän veljen kanssa pienen kesäkierroksen Keski-Suomeen. Käytiin Särkänniemessä ja Ähtärin eläinpuistossa. Voitte vain kuvitella, miten jännää oli kuunnella susien ulvontaa Ähtärin leirintäalueen hämärtyvän illan grillaustuokiolla. Se oli oikeasti kivaa myös varapapan mielestä.   

Tiedä nyt sitten, täyttääkö tämä kolumnin tunnusmerkit, mutta ollaanpa lopuksi edes jostain jotain mieltä: Äskettäin juhlittiin maailman laajimmin ratifioitua lasten oikeuksiin liittyvää ihmisoikeussopimusta. Voiko olla oikein, että vielä vuonna 2010 lapsia myydään prostituoiduiksi, käytetään halpatyövoimana ja melko laajalti jopa sotilaina? Tehkäämme omilla valinnoillamme voitavamme, että tuollaiseen toimintaan ei kerta kaikkiaan anneta mahdollisuutta.   

Jari Mäki-Korte, varapappa