Työpaikkani, UPM:n Rauman paperitehtaan intranetissä julkaistiin mielenkiintoinen galluppi, joissa kyseltiin kesälomittajien kuulumisia. Kesälomittajat luonnehtivat kesätyötään vaihtelevaksi ja mielenkiintoiseksi. Sitä se varmasti onkin ja nykyisin erityisesti vaihtelevaa, kun väki on vedetty minimiin. Töitä pitää osata karrikoidusti ilmaistuna melkein sen mukaan, ketä milloinkin on käytettävissä. Tilannemiehityksestä on tullut paperiteollisuudessa arkipäivää ja letkaa liikutellaan kulloisenkin tarpeen mukaan.  

Negatiivista kerrottavaa kesälomittajilla ei tuntunut kyselyssä olevan, mutta suojavälineiden tehostettu käyttö, joka sekin nähtiin hyväksi asiaksi, aiheutti jonkin verran kritiikkiä epämukavuudellaan. Monet Rauman tehtaan lomittajista ovat toimineet tehtaalla ennenkin ja silloin varsinaiseen perehdytykseen keskittyminen ei liikoja ponnistuksia vaadi. Lomittajien mielestä perehdytys Rauman tehtaalla on aina hoidettu mallikkaasti ja samalla on tutustuttu hieman myös paperiliittolaisen ammattiyhdistysliikkeen toimintaan. Tällainen menettely on tietääkseni käytössä myös monilla isoimmilla metalliteollisuuden työpaikoilla ja järjestäytymisen suhteen ainakaan paperiteollisuudessa ei yleisesti ottaen olekaan nähty ongelmaa. Sopii kuitenkin miettiä, miten asian laita on monilla pienemmillä työpaikoilla.  

Kuinkahan monella nuorella tänäkin kesänä on työsuhdeturva kunnossa? Asia on askarruttanut SAK:laisia luottamusmiehiä laajemminkin ja tarkoitusta varten muun muassa käynnistettiin SAK:n ja ammattiliittojen yhteinen Liito-oravakampanja, jossa SAK:laisia nuoria kiertää kesäfestareilla kertomassa ammattiliittoon kuulumisen eduista. Samalla liittoon voi liittyä kätevästi tekstiviestillä. SAK:n nuorisosihteeri Antti Lindtman linjaa, että tärkein työ työntekijöiden aseman parantamiseksi tehdään työpaikoilla: Tekstiviestikokeilulla kuitenkin halutaan tarjota mahdollisimman helppo ja yksinkertaisen tapa hoitaa oma edunvalvonta kuntoon.   

Itsekin viime vuoden juhannuksena SAK:n standilla seisoskelleena allekirjoitan, että nuorten työelämätiedoissa on runsaasti parantamisen varaa. Kaikki eivät tunnu ymmärtävän, että omista eduista kannattaa pitää työelämässä huoli. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan aika monet näyttivät tietävän, mutta keinoja sen piiriin pääsemisestä sen sijaan ei juurikaan tunnettu. Täysin hepreaa näytti olevan myös se, että ammattiliiton jäsenyys tuo mukanaan monia muitakin etuja, esimerkiksi apua, kun oikeuksiasi poljetaan, koulutusta, lomaetuja, alennuksia ja monenlaista rentoa vapaa-ajantoimintaa.  

Rauman paperitehtaan gallupissa kyseltiin myös vakituiselta väeltä muistikuvia ensimmäisistä kesätyöpaikoista. Töitä oli kyselty kuka mistäkin ääni väristen, mutta saatu kesäduuni oli kuitenkin yleisesti koettu palkitsevaksi. Samalla työ oli opettanut vastuuta jo kakarana, kuten Juha Viitala asian ilmaisi. Vuosikaudet paperitehtaalta palkkansa ansainneella Viitalalla oli gallupissa mielenkiintoinen näkökulma myös nykyhetkeen: hän katsoi olevansa tälläkin hetkellä kesätöissä, sillä kyselyä tehtäessä hän toimi työsuojeluvaltuutetun sijaisena.   

Kiva, että Suomesta sentään löytyy vielä henkilöitä hoitamaan yhteisiä asioita. Maailmanlaajuisesti tämäkään asia ei ole päivänselvää: Esimerkiksi viime vuonna ay-toiminta koitui maailmalla yli sadan henkilön kohtaloksi. Ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin hiljattain julkaiseman raportin mukaan ay-oikeuksien polkeminen on kuitenkin vähitellen yleistynyt myös Euroopassa. On ehkä hieman rohkeaa väittää tätä ay-oikeuksien polkemiseksi, mutta SAK:n viimevuonna teettämän luottamusmieskyselyn mukaan johdon ja henkilöstön välinen yhteistyö SAK:laisilla työpaikoilla on noin neljänneksellä työpaikoista heikentynyt melkein 1990-luvun laman alkuvuosien tasolle.  

Oma ensimmäinen kesätyöpaikkani oli Tallikedonkadun Shell-huoltamo Raumalla. Palkka oli aluksi 8 markkaa ja 26 penniä. Tiedä sitten sanoa, oliko se edes alimman minimipalkan mukainen, mutta sillä sai hankittua kevytmoottoripyörän ajoon vaadittavan ajokortin. Olihan se myös aika rehvakasta syksyllä huristella ammattikouluun omalla prätkällä. Työsopimuskin taisi jäädä tekemättä kirjallisena, kun kukaan ei tullut asian tärkeydestä neuvomaan. Hommaa kuitenkin kesti kesän jälkeen myös iltaisin ja viikonloppuisin koko ammattikoulussa opiskelun ajan. Olisi varmaan kestänyt pidempäänkin, elleivät opinnot olisi johtaneet aivan oikeaan työpaikkaan.           

Minkälaisia muistikuvia sinulla on ensimmäisestä kesätyöstäsi? Työelämän pelisäännöt ovat kieltämättä varsin mutkikkaita, joten muistathan työkaverina ja vanhempana neuvoa nuoria näissäkin asioissa.  

Jari Mäki-Korte