Tartunpa tällä kertaa aiheeseen, joka äkkiseltään saattaa kuulostaa hieman loppuun kalutulta mutta ei sitä ole, eli työssä jaksamiseen. Olen viimepäivinä törmännyt kyseeseen aihepiiriin monessakin eri yhteydessä,  mutta yleensä lähinnä niin, että työhyvinvoinnin mittarina on käytetty sairauspoissaolotilastoja. Myönnän kyllä tuonkin asian kuvaavan tilannetta, mutta harvoinpa yritysjohtajat tuntuvat ajattelevan, että työntekijä on aina ensisijaisesti vain ihminen. Olisikohan niin, että mitä mittaat, sitä saat?  

Työhyvinvointia ja työssä jaksamista on kyllä tutkittu runsaasti, mutta osioissa ei juurikaan ole tapahtunut kehitystä. Juhlapuheissa muistetaan kyllä lähes poikkeuksetta tuoda esille, miten ihmisestä huolehtiminen näkyy yrityksen tuloksessa. Silloin myönnetään,  että vain hyvinvoiva henkilöstö tuottaa ja on innovatiivista sekä tekee laadukasta työtä. Teot kuitenkin yleensä osoittavat, ettei henkilöstön hyvinvoinnista kovinkaan huolehdita ja samalla yrityksen kilpailukyky sekä kuva houkuttelevasta työnantajasta kärsii.  

Työ- ja elinkeinoministeriö on tutkinut, miten hyvä työelämän laatu liittyy työyhteisön menestykseen ja hyvään taloudelliseen tulokseen. Ministeriön laatimassa asiakirjassa todetaan muun muassa, että panostus työelämän laatuun on nähtävä aineettomana investointina, johon liittyviä mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää.  

Ei luulisi olevan kovinkaan vaikeaa toteuttaa asioita, joilla työhyvinvointia ja työssäjaksamista voidaan edistää, koska hyvä työelämän laatu tarkoittaa pohjimmiltaan varsin yksinkertaisia arkisia asioita, jotka tulevat organisaatioissa jokaista vastaan. Annetaanko työpaikalla esimerkiksi koko henkilöstölle tasavertaiset mahdollisuudet kehittyä tai edes ylläpitää omaa osaamistaan? Onko työpaikalta eliminoitu tarpeettomat riskit ja annetaanko hyvin suoritetusta työstä palautetta? Ovatko esimiehet hoksanneet, että esimiehen tehtävä ei ole motivoida, koska luultavasti työntekijä on jo valmiiksi motivoitunut ottaessaan työn vastaan. Motivoinnin sijaan hyvän esimiehen toimenkuvaan tosin kuuluu huolehtiminen siitä, että kenenkään motivaatiota ei kadoteta.  

Myös Työterveyslaitoksen tutkijat ovat arvioineet, että systemaattinen panostus työhyvinvointiin on hyvin kannattavaa työpaikkojen ja koko kansantalouden kannalta. Miksi asiat kuitenkin valitettavan usein hoidetaan niin, että töihin ei tulla mielellään ja sitä ei koeta mielekkääksi? Työn pitäisi aina olla kannustavaa jo pelkästään siitä syystä, että hyvinvointi syntyy työstä. Toimeentulon ohella työ on tekijälleen myös merkittävä sosiaalisten suhteiden väylä ja antaa tunteen yhteisöllisyydestä. Toistan asiayhteydessä, että työntekijä on kuitenkin aina ensisijaisesti vain ihminen, jonka pitää vastavuoroisesti saada työstään ainakin saman verran, kuin työlle on annettu . Kyse ei siis ole pelkästään rahasta.  

Kun Jutta Urpilainen kuluneella viikolla lanseerasi SDP:n työelämän reformin, uskon hänen oivaltaneen, että työhyvinvointia ja työssä jaksaminen koostuu monesta osa-alueesta, joita ovat muun muassa elämäntilanne, osaaminen, työyhteisö, terveys, motivaatio ja johtaminen.    

Tulevaisuudessa työelämän laadusta huolehtiminen nousee varmasti entistäkin korkeampaan asemaan, kun maailma on maapalloistunut ja kilpailu kiristynyt. Hyvää tulosta ei enää voida tehdä hinnalla millä hyvänsä, koska menestyvän yrityksen menestys on kestävällä pohjalla vain silloin, kun työelämän laatu on hyvä. Työhyvinvoinnin edistäminen on aina kannattavaa ja samalla syntyy säästöjä muun muassa henkilötön vaihtuvuus-, sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyyseläkekustannuksissa. Siitä siis hyötyvät kaikki osapuolet: työntekijät, työnantaja ja lopulta koko yhteiskunta.  

Tässä on nyt tullut toisteltua faktoja faktan jälkeen, joten olisikohan vihdoin tullut aika alkaa aidosti kohtuullistamaan työelämää ja ottaa käyttöön Urpilaisenkin lanseeraama työelämäreformi vai annetaanko menon jatkua nykyisenlaisena? Tehdäänpä mekin omilla työpaikoillamme omalla panoksellamme voitavamme, jotta työhyvinvointiin alettaisiin kiinnittämään riittävästi huomiota. Tekemistä on paljon, eli hihat heilumaan ja hommiin. Samaan aikaan poliitikot hoitakoon oman leiviskänsä huolehtimalla siitä, ettei työelämän laadun parantamista jatkossakin varjosta 260 000 työtöntä, kuten nyt.  

Jari Mäki-Korte