Bob Geldofina maailmalla paremmin tunnettu The Boomtown Rats-yhtyeen laulusolisti Robert Frederick Xenon Geldof tuli aikanaan suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1979 julkaistulla hitillään I don´t like Mondays, jonka aihe tuntui nyt sopivan ajatuksiini, kuin hajuvesi lihapullaan. Niin… tätä kolumnia kirjoittaessa oli maanantai ja kaikki tuntui menevän täydellisesti pieleen. Kiukuttelin mielessäni jo heti aamulla, kun kukaan ei suostunut parittelemaan kanssani: mikään ei ole niin tylsää kun istua yksin keittiön lattialla parittelemassa, kun meilläkin noita parittomia sukkia on toista muovikassillista.

Iltapäivään mennessä sukkasäkki oli vihdoin saatu järjestykseen, kun marssin iloisena kohti kaupungin valtuustosalia. Iloisuuteni on kuitenkin nopeasti tiessään, kun kaupungintalon ala-aulassa törmään mahdollisuuteen äänestää ennakkoon presidentinvaalien toisella kierroksella. Olin jo ehtinyt unohtaa, että kaikilla tuntuu nyt olevan hirveä pressahätä, kuten Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen asian ilmaisee. Onnistun kuitenkin vielä tällä kertaa ohittamaan ennakkoäänestyspisteen ja sain näin muutaman lisäpäivän aikaa harkita, meneekö oma ääneni pesunkestävälle porvarille vai humaanihomolle puistoporvarille. Sukkasäkin jäljiltä takaisin saatu oloisuuteni oli kuitenkin tiessään ja nyt harkinta-aikaa lopulliseen äänestyspäätökseen tarvittiin viimetippaan saakka. Onko vihreä näissä oloissa lähempänä punaista, kun sininen, mietin?

Tätä kirjoittaessa oli siis maanantai ja kello lähenteli neljää. Olin varautunut tekemään myöhemmin kuudelta alkavassa kaupunginvaltuuston kokouksessa valtuustoaloitteen koskien työkavereideni esille ottamaa epäkohtaa kaupungin venesatamissa. Tulin kuitenkin kunnallistoimikunnan jo edellisenä päivänä siunaaman esitykseni kanssa torpatuksi jo valtuustoryhmän kokouksessa, koska teknisessä lautakunnassa istuvien tovereiden taholta kävi ilmi, että valtuustoaloitteessani esille nostamani asia tullaan joka tapauksessa käsittelemään jo seuraavassa lautakunnan kokouksessa osana jotain laajempaa suunnitelmaa. Jouduin siis taas pettymään, vaikkakin ymmärrän, ettei keskeneräisiä asioita kannata lähteä sormeilemaan.

Mutta miten olisin voinut tietää asian olevan jollain lailla mukana lautakunnan tulevalla agendalla. Ainakaan tätä kirjoittaessa kaupungin nettisivuilta ei kyseisen lautakunnankokouksen esityslistaa ollut vielä luettavissa. Pääasia kuitenkin on, että tekemättä jääneen valtuustoaloitteen epäkohtaan saadaan joku ratkaisu edes jotain vaikutuskanavaa pitkin. Jäin vain miettimään, olisiko sittenkin pitänyt juntata aloite valtuuston kautta lausuntokierrokselle, koska nyt on uhkakuvana, ettei asiaan saada selkokielistä vastausta ongelman esille ottaneille työkavereilleni. Jos näin käy, voin syytää vain itseäni. 

Ettei nyt menisi vallan surkeuden ruikuttamiseksi, palaan ”Bob” Geldofiin. Sen lisäksi, että hän on loistava lauluntekijä, on näyttelijänkin uraa kokeillut Geldof myös nerokas poliittinen aktivisti, joka on kunnostautunut erityisesti toiminnastaan Afrikan köyhien ja nälkää näkevien puolesta. Vuonna 1984 hän kirjoitti ja sävelsi yhdessä Ultravox-yhtyeen Midge Uren kanssa kappaleen "Do They Know It's Christmas?". Laulusta tehtiin single, joka nousi Englannin kaikkien aikojen myydyimmäksi singlejulkaisuksi. Levyn kaikki tuotot menivät hyväntekeväisyyteen. Kaikki varmasti muistavat myös Geldofin vuonna 1985 järjestämät jättiläismäiset Live Aid-hyväntekeväisyyskonsertit ja vuoden 2005 Live 8-hyväntekeväisyyskonserttien sarjan.

Asiayhteydessä mieleeni nousee edelliseltä vuodelta eräs pienempi tempaus, kun järjestimme itse Raumalla hyväntekeväisyyskonsertin, jossa esiintyi Hanna Pakarinen. Oli todella mukavaa, kun on saanut olla mukana valmistelemassa jotain hyvään tähtäävää. Hyvään tähtäävää voisi olla myös toimiminen kaupunkien ja kuntien valtuustoissa, eli nyt vaan rohkeasti kaikki tämänkin kolumnin lukijat asettumaan ehdolle. Jollet tiedä miten ehdokkaaksi hakeudutaan, minä autan kernaasti.