Kulttuuria lähelle arkielämää

Suomi on tunnettu kattavasta kirjastoverkostostaan. Yleisten kirjastojen tehtävänä on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen. Niiden kehittämisestä hyötyvät erityisesti vähemmän koulutetut, pienituloiset sekä lapset ja vanhukset. Lähikirjastot palvelevat lasten ja nuorten lukemaan oppimista, sekä koulujen ja päiväkotien kasvatustyötä.

Kattavan lähikirjastoverkon ylläpito ja uusien mallien hakeminen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa lisäävät kirjastojen elinvoimaisuutta. Yleisten kirjastojen strategian tavoitetta kirjastosta "iloa, virkistystä ja elämyksiä" antavana paikkana tulee tukea. Yhteistyö paikallisten järjestöjen, kulttuuri- ja yrityselämän toimijoiden kanssa edistää tätä tavoitetta. Myös koulujen, päiväkotien, kirjastojen sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan tilojen ja välineistöjen yhteissuunnittelulla luodaan jo valmiiksi pohja yhteistyötä luoville ratkaisuille.

Kirjastojen tulee kehittyä käyttäjiensä mukana. Kirjasto voi toimia asuinalueensa olohuoneena, olla auki sunnuntaisin ja tuoda kiertäviä kirjastoyksiköitä lähelle käyttäjiä esimerkiksi ostoskeskuksiin. Kirjastojen tulee tarjota mahdollisuus internet-palveluihin kaikille asukkaille. Ikäihmisille ja lapsille ja nuorille suunnitellut omat internetpisteet rohkaisevat näitä ryhmiä aktiivisesti tutustumaan sähköisiin aineistoihin ja sukeltamaan tiedon valtateille. Asiakkaiden ottaminen kirjastotoiminnan suunnitteluun on tärkeää.

Kuntien kannattaa yhdistää niukkoja voimavarojaan kokonaisvaltaisiksi ja vaikuttaviksi kehittämishankkeiksi, jolla luodaan uusia toimintamalleja yli hallinnonrajojen. Yhteistyö on tärkeää myös kirjastoverkon ylläpidossa. Lähikirjastoverkon kattavuutta, keskus- ja seutukirjastojen sijoittumista sekä verkkokirjastojen kehittämistä on järkevää tarkastella ja suunnitella maakuntatasoisesti.

Kansalaisten omaehtoinen kulttuuri- ja taidetoiminta, taiteen perusopetus sekä orkesteri- ja teatteritoiminta antavat vahvan kulttuurisen pääoman ja identiteetin asukkaille kunnissa. Kuntien tulisi pohtia miten ne voivat parhaiten tukea kulttuurin parissa tehtävää arvokasta työtä. Kansalaistoiminta, mm. harrastajateatterit, soittokunnat, kuorot, kuvataidekerhot ja käsityöpajat, antavat asukkaille itsensä kehittämisen väyliä. Ammattimainen kulttuuri- ja taide taas tarjoaa korkeatasoisia palveluita niistä kiinnostuneille sekä elinkeinon isolle joukolle alan ammattilaisia.

Kulttuuritarjonta kaiken kaikkiaan on hyvin voimakkaasti polarisoitunut suurten kaupunkien ja pienten kuntien osalta. Pienissä kunnissa lähes kaikki tarjonta on monesti vapaaehtoisuuden varassa. Suuret pystyvät panostamaan merkittäviin tapahtumakokonaisuuksiin ja tukemaan laajaa kirjoa harrastetunteja. Molemmissa malleissa on hyötynsä ja tehdään arvokasta työtä. Pienten kuntien voimavarojen yhä supistuessa asetelma kuitenkin eriarvoistaa kansalaisia taiteen ja kulttuurin saavutettavuuden sekä rahoituksen suhteen. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että kuntien yhteistyöllä turvataan niin ammattimaisen teatteri- ja orkesteritoiminnan edellytykset, mutta myös yhdessä suunnitellaan muunkin vapaapainotteisen harrastetoiminnan tarjonta. Kerran lakkautettua kaupunginorkesteria ei helposti saada uudelleen henkiin ja asukkaan näkökulmasta harrastepalvelun voi hakea vaikkapa toisen kunnan puolelta, kunhan se yleensäkin ottaen on tarjolla ja kohtuullisen etäisyyden päässä.

Kulttuurilla on positiivinen yhteys terveyteen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Kunnissa tulisi käyttää taidemuotoja monipuolisesti osana kuntouttavaa toiminta, käynnistää kulttuurihankkeita lähiöiden elinympäristöjen kehittämiseksi ja syrjäytyvien ehkäisemiseksi. Kulttuuritoimintaa on lisättävä järjestelmällisesti ikäihmisten elämään ja vanhustenhuollon palvelu- ja hoitoyksiköihin, jotta jokaisella ikääntyvällä on tasa-arvoisesti mahdollisuuksia elämyksiin, virkistymiseen, kokemuksiin ja osallisuuteen.

Koulujen ja päiväkotien ja kulttuurielämän yhteishankkeita tulee edesauttaa ja taata mahdollisuus kulttuurinautintoon kaikille lapsille mm. antamalla päiväkodeille ja kouluille mahdollisuus perehtyä kunnan konsertti- ja teatteri- ja näyttelytoimintaan, osallistua taiteilijoiden vetämän taidekasvatuksen kautta ajankohtaisiin teemoihin ja antamalla koululaiskutsun harjoituksiin.

Museoiden maksuttomuutta tulee edistää. Kulttuuritoiminta tuo myös taloudellista hyötyä matkailun ja alueen vetovoimaisuuden myötä. Satsaus luovan alan yrittäjyyteen kunnissa yleensä kannattaa.

Rakennetun ympäristön monikerroksellisuutta, kulttuuriympäristöjen säilyttämistä sekä vanhojen historiallisesti arvokkaiden rakennusten suojelua tulee edistää. Arkkitehtuurilla on luotava viihtyisiä elinympäristöjä asukkaille. Ympäristötaiteeseen sijoittaminen kehittää kaupunkikuvaa ja vanhojen teollisuusalueiden uuskäyttö taiteilijoiden työtiloina saadaan myös ympäristöhyötyä ja elävyyttä.

SDP haluaa:

• ylläpitää kattavaa lähikirjastoverkostoa ja taata kuntien välisellä yhteistyöllä kirjastojen monipuolisuuden ja kehittämismahdollisuudet
• tukea mahdollisimman monipuolisen kulttuuri- ja taidetoiminnan säilymistä koko Suomessa
• rohkaista tilankäytön ja hankkeiden avulla hallinnonrajat ylittävien uusien toimintamallien luomiseen
• käynnistää elinympäristöjä kehittäviä ja syrjäytymistä ehkäiseviä kulttuurihankkeita erityisesti lähiöissä