Mäki-Korte vastaa Grönroosille: Ei näköjään mennyt kerralla perille

Perjantai 12.11.2010 klo 6.50

Kokoomuksen Satakunnan puheenjohtaja Juhani Grönroos veti herneen nenään Jyrki Kataista ja Kokoomusta käsitelleestä mielipidekirjoituksestani Länsi-Suomessa. Tässä vastinetta hänelle. 

Olen otettu saadessani odotettua vastinetta Jyrki Kataista arvostelleeseen mielipiteeseen. Tosin hieman ihmettelen, että vastine tulee Kokoomuksen Satakunnan terävimmältä kärjeltä, eikä luottamushenkilöiltä, joiden tehtävä se mielestäni olisi ollut. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.  

Kuulostaa melko hupaisalta, että Kokoomuksen Satakunnan puheenjohtaja Juhani Grönroos väittää Kokoomuksen mielellään kantavan vastuun nykyisen porvarihallituksen tekemistä päätöksistä: Eipähän jää arvailujen varaan, kenen töppäilyjä nyt maksellaan.  

Vastineessaan Grönroos muun muassa itsekin toteaa, että Kreikka-tuki ei saanut kansalta kannatusta. Tehty mikä porvarihallituksen toimesta tehty, mutta tosiasiat eivät tehdystä päätöksestä muutu: On aivan päivän selvää, että Kreikka on nyt tiukan talouskuurin kourissa mutta mitkä ovat sanktiot, jos asiat Kreikassa eivät käänny parempaan? Kotimaamme porvarihallitukselta olisin asiayhteydessä odottanut edes jonkinlaista  vastuullisuutta ja vaatimuksia Kreikan rakenteellisista uudistuksista ja vastuusta pankeille. Mielestäni valtaosa suomalaisista oli kanssani samaa  mieltä heti alkuunsa, eikä vasta jälkikäteen kuten virheen tehnyt Kokoomus. Näinhän kääntäen ajatellen Grönroos myönsi vastinetta laatiessa itsekin ajatelleensa.  

Eipä liioin kolahda kohdalleen Grönroosin näkemys siitä, että taloudellisen taantuman elvytys olisi osunut kohdalleen. Grönroos puolustautuu työttömyysprosentteja kaunistellessaan sillä, että yritykset eivät irtisanoneet vaan lomauttivat. Lomautuksiin en tällä kertaa ota kantaa, vaikka mieli tekisi. Tyydyn vain toteamaan, että ainakin 11. marraskuuta mennessä irtisanottuja oli vuoden alusta laskien enemmän kuin SAK:n tietoon saapuneiden ilmoitusten mukaan lomautettuja kyseiseen päivämäärään mennessä.  

Kovin vaatimattomia lamantorjuntalääkkeitä ovat olleet myös nykyisen hallituksen julkisen puolen investoinnit, joilla syvästä lamasta olisi säästytty. Kokoomusta huomattavasti ponnekkaammin näitä on vaatinut erityisesti SDP, joka samanaikaisesti on alusta alkaen ollut huolissaan kuntien taloustaakasta. Porvarihallituksen toimet sen sijaan entisestään vaikeuttavat kuntien harteilla olevien hyvinvointipalveluiden järjestämistä. On aivan selvää, että kustannukset pysyisivät paremmin hanskassa, jos kunnilla olisi realiteetteja järjestää palvelunsa itse ilman ostopalvelusopimuksia ja tämä seikka ilmanmuuta vaatii nykyisessä taoustilanteessa kuntien välisen yhteistyön tiivistämistä.  

Mitä tulee ilmaston lämpenemiseen, olen Grönroosin kanssa samaa mieltä siitä, että fossiilisten polttoaineiden verotuksen nostaminen on ilmastomuutoksen näkökannasta katsoen hyvä asia. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että uusiutuvistakin luonnonvaroista tulee uusiutumattomia, jos niitä koko ajan käytetään liikaa ja siksi energian tuottamistavat vaativat tervettä harkintaa. Katson, että ydinvoimalla tuotettu sähkö on saatavilla olevista huonoista vaihtoehdoista parhain ja kun energiaintensiivinen teollisuutemme käyttää ydinvoimalla tuotettua sähköä, on se samalla Kioton sopimuksenkin edes kohtuullisella tavalla toteuttava vaihtoehto.  

Grönroos kuitenkin viittaa vastineessaan lähinnä näkemykseeni porvarihallituksen masinoimasta energiaverosta: Asiayhteydessä lienee pakko toistaa katsontani, että nyt porvariston tekemien energiaverouudistusten maksumieheksi ovat joutumassa tavalliset suomalaiset palkansaajat, kun verolla käytännössä kompensoidaan työnantajien kelamaksun poistaminen. On siis varsin perusteltua kyseenalaistaa, maksaako energiaveroa nyt lähinnä se, joka saastuttaa?   

On toki totta, että palkansaajien lisäksi energiaveroa maksaa varsin merkittävissä määrin myös energiaintensiivinen vientiteollisuutemme, joten toistettakoon vielä sekin, että kyseinen vero syö kovalla kädellä myös kansallisen hyvinvoinnin ylläpitävän vientiteollisuutemme kilpailuedellytyksiä. Merkittävimmillä kilpailijamaillamme vastaavaa veroa ei ole. 

Jos Kokoomus on sitä mieltä, että verotus on Grönroosin tavalla kokonaisuutena kaikkien, myös SAK:n etu, miksei maan veropoliittisia linjauksia sitten hoideta kolmikantaisesti, kuten takavuosina.  

Grönroos muun muassa puolustautui huoleen valtionvelan kasvusta ja tarjosi lääkkeeksi työn lisäämisen. Totta hitossa syntynyt lasku on maksettavissa työtä lisäämällä, mutta siihen tarvitaan myös meitä kaikkia ja valtion panostukset työllisyydenhoitoon pitäisi näissä olosuhteissa olla aivan toiselta planeetalta. Olen samaa mieltä siitä, että työurien pidentäminen on yksi talouden tasapainottamisen keinoista. EK:n ja porvariston lääkkeet asian korjaamiseen tosin menevät pahasti metsään.  

Grönroosin kanssa samaa mieltä olen siitä, että valtionvelkaa lyhennetään oikeudenmukaisilla veronkorotuksilla mutta mikä kenenkin mielestä on oikeudenmukaista: Onko esimerkiksi ansiottomien ökyosinkojen verotus nykyisellään oikeudenmukaista?  

Jari Mäki-Korte

Vastinetta Jyrki-Boylle

Lauantai 30.10.2010 klo 14.13

Kuluneella viikolla postilaatikkoon kolahti Kokoomuksen vaalilehti, jossa Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen toteaa tulevissa vaaleissa kohtaavan vastuunkantajat ja populistit: Kehtaako Katainen todellakin väittää, että Kokoomus olisi hoitanut maan asioita vastuullisesti?  

Kataisen mukaan Suomen hyvinvoinnin tulevaisuus kiteytyy kykyyn luoda uusia työpaikkoja. Meneillään olevalla porvarivetoisella vaalikaudella Suomeen on kuitenkin syntynyt työttömyyttä enemmän, kuin aikoihin. Kun maassa on 300 000 työtöntä, on pöyristyttävää, että Katainen kehtaa edes puhua vastuullisuudesta, kestävyydestä ja kannustavuudesta. Oliko esimerkiksi rahan syytäminen Kreikan tukipakettiin vastuullista, kun siihen ei liittynyt minkäänlaisia vaatimuksia rakenteellisista uudistuksista ja vastuunkannosta pankeille?  

Kyseisessä vaalilehdessä Kokoomuksen Jyrki-Boy populisoi Kokoomuksen toimineen koko historiansa suomalaisen työn puolesta vahvemmin, kuin mikään muu puolue Suomessa. Jos näin olisi, miten sitten voi olla mahdollista, että porvarihallitus on vasta nyttemmin vähin äänin joutunut toteuttamaan edes pienessä mittakaavassa asioita, joita se vielä muutama kuukausi sitten suureen ääneen vastusti. Hallitukselle lienee kiusallista tunnustaa todellisen vastuunkantajan SDP:n olleen oikeassa esimerkiksi vaatiessaan työllisyysmäärärahojen tuntuvaa nostamista.  

On myös syytä kyseenalaistaa, miten Kokoomuksen masinoima energiavero voidaan nähdä vastuulliseksi? Jälleen kerran porvariston tekemien uudistusten maksumieheksi ovat joutumassa tavalliset suomalaiset palkansaajat, kun verolla käytännössä kompensoidaan työnantajien kelamaksun poistaminen, joka sekin oli porvarihallituksen masinoima uudistus. Samalla porvarihallituksen ideoima energiavero heikentää merkittävästi energiaintensiivisen vientiteollisuutemme kilpailuedellytyksiä. Esimerkiksi pelkästään Rauman paperitehtaalle kyseisen energiaveron vuotuinen hintalappu on noin 10 000 000 euroa.  

Kyseisessä vaalilehdessä Katainen populistisesti rummuttaa myös sen puolesta, että seuraavalla hallituskaudella kaikkien on osallistuttava lamatalkoisiin. Jos näin todella on, miksi sitten odottaa vaaleihin saakka, ennen kuin pääomien  ja suurituloisten verotusta kiristetään?  

Myös Suomen valtionvelka on kuluvalla hallituskaudella noussut uusiin ennätyslukemiin ja samaan aikaan hallitus ummistaa silmänsä harmaalle taloudelle. Porvarihallitus muun muassa on lopettanut poliisin harmaantalouden torjuntayksikön ja on lopettamassa työvoiman tarveharkintaa, joka antaa ulkomaisille yrityksille ylivertaiset mahdollisuudet harjoittaa liiketoimintaa Suomessa.  

Viime aikaiset merkit viittaavat vahvasti siihen, että usein ulkomailla toimivat yritykset aiheuttavat vuositasolla Suomelle miljoonien eurojen veromenetykset ja samalla luodaan tarpeetonta vastakkainasettelua suomalaisten ja ulkomaalaisten työntekijöiden välille. Tällaistako on Kokoomuksen toimiminen suomalaisen työn puolesta.  

En myöskään voi käsittää, miten on mahdollista, että ulkomaalainen yritys voi toimia Suomessa kuusi kuukautta, ennen kuin heitä edes yritetään verottaa Suomessa.   

Jostain sentään olen Kataisen kanssa samaakin mieltä: Katainenkin nimittäin myöntää, että seuraavissa vaaleissa fiksut suomalaiset antavat tukensa vastuulliselle politiikalle. Kataisen kanssa eri mieltä sen sijaan olen siitä, ketkä tuota vastuullista politiikkaa tekevät.  

Jari Mäki-Korte

Hyvä esimies ei motivoi

Perjantai 29.10.2010 klo 14.52

Tartunpa tällä kertaa aiheeseen, joka äkkiseltään saattaa kuulostaa hieman loppuun kalutulta mutta ei sitä ole, eli työssä jaksamiseen. Olen viimepäivinä törmännyt kyseeseen aihepiiriin monessakin eri yhteydessä,  mutta yleensä lähinnä niin, että työhyvinvoinnin mittarina on käytetty sairauspoissaolotilastoja. Myönnän kyllä tuonkin asian kuvaavan tilannetta, mutta harvoinpa yritysjohtajat tuntuvat ajattelevan, että työntekijä on aina ensisijaisesti vain ihminen. Olisikohan niin, että mitä mittaat, sitä saat?  

Työhyvinvointia ja työssä jaksamista on kyllä tutkittu runsaasti, mutta osioissa ei juurikaan ole tapahtunut kehitystä. Juhlapuheissa muistetaan kyllä lähes poikkeuksetta tuoda esille, miten ihmisestä huolehtiminen näkyy yrityksen tuloksessa. Silloin myönnetään,  että vain hyvinvoiva henkilöstö tuottaa ja on innovatiivista sekä tekee laadukasta työtä. Teot kuitenkin yleensä osoittavat, ettei henkilöstön hyvinvoinnista kovinkaan huolehdita ja samalla yrityksen kilpailukyky sekä kuva houkuttelevasta työnantajasta kärsii.  

Työ- ja elinkeinoministeriö on tutkinut, miten hyvä työelämän laatu liittyy työyhteisön menestykseen ja hyvään taloudelliseen tulokseen. Ministeriön laatimassa asiakirjassa todetaan muun muassa, että panostus työelämän laatuun on nähtävä aineettomana investointina, johon liittyviä mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää.  

Ei luulisi olevan kovinkaan vaikeaa toteuttaa asioita, joilla työhyvinvointia ja työssäjaksamista voidaan edistää, koska hyvä työelämän laatu tarkoittaa pohjimmiltaan varsin yksinkertaisia arkisia asioita, jotka tulevat organisaatioissa jokaista vastaan. Annetaanko työpaikalla esimerkiksi koko henkilöstölle tasavertaiset mahdollisuudet kehittyä tai edes ylläpitää omaa osaamistaan? Onko työpaikalta eliminoitu tarpeettomat riskit ja annetaanko hyvin suoritetusta työstä palautetta? Ovatko esimiehet hoksanneet, että esimiehen tehtävä ei ole motivoida, koska luultavasti työntekijä on jo valmiiksi motivoitunut ottaessaan työn vastaan. Motivoinnin sijaan hyvän esimiehen toimenkuvaan tosin kuuluu huolehtiminen siitä, että kenenkään motivaatiota ei kadoteta.  

Myös Työterveyslaitoksen tutkijat ovat arvioineet, että systemaattinen panostus työhyvinvointiin on hyvin kannattavaa työpaikkojen ja koko kansantalouden kannalta. Miksi asiat kuitenkin valitettavan usein hoidetaan niin, että töihin ei tulla mielellään ja sitä ei koeta mielekkääksi? Työn pitäisi aina olla kannustavaa jo pelkästään siitä syystä, että hyvinvointi syntyy työstä. Toimeentulon ohella työ on tekijälleen myös merkittävä sosiaalisten suhteiden väylä ja antaa tunteen yhteisöllisyydestä. Toistan asiayhteydessä, että työntekijä on kuitenkin aina ensisijaisesti vain ihminen, jonka pitää vastavuoroisesti saada työstään ainakin saman verran, kuin työlle on annettu . Kyse ei siis ole pelkästään rahasta.  

Kun Jutta Urpilainen kuluneella viikolla lanseerasi SDP:n työelämän reformin, uskon hänen oivaltaneen, että työhyvinvointia ja työssä jaksaminen koostuu monesta osa-alueesta, joita ovat muun muassa elämäntilanne, osaaminen, työyhteisö, terveys, motivaatio ja johtaminen.    

Tulevaisuudessa työelämän laadusta huolehtiminen nousee varmasti entistäkin korkeampaan asemaan, kun maailma on maapalloistunut ja kilpailu kiristynyt. Hyvää tulosta ei enää voida tehdä hinnalla millä hyvänsä, koska menestyvän yrityksen menestys on kestävällä pohjalla vain silloin, kun työelämän laatu on hyvä. Työhyvinvoinnin edistäminen on aina kannattavaa ja samalla syntyy säästöjä muun muassa henkilötön vaihtuvuus-, sairauspoissaolo- ja työkyvyttömyyseläkekustannuksissa. Siitä siis hyötyvät kaikki osapuolet: työntekijät, työnantaja ja lopulta koko yhteiskunta.  

Tässä on nyt tullut toisteltua faktoja faktan jälkeen, joten olisikohan vihdoin tullut aika alkaa aidosti kohtuullistamaan työelämää ja ottaa käyttöön Urpilaisenkin lanseeraama työelämäreformi vai annetaanko menon jatkua nykyisenlaisena? Tehdäänpä mekin omilla työpaikoillamme omalla panoksellamme voitavamme, jotta työhyvinvointiin alettaisiin kiinnittämään riittävästi huomiota. Tekemistä on paljon, eli hihat heilumaan ja hommiin. Samaan aikaan poliitikot hoitakoon oman leiviskänsä huolehtimalla siitä, ettei työelämän laadun parantamista jatkossakin varjosta 260 000 työtöntä, kuten nyt.  

Jari Mäki-Korte   

Mies ja Hiace

Tiistai 14.9.2010 klo 4.36

SAK:n järjestöjohtaja Matti Tukiaisen parisen viikkoa sitten Lappeenrannassa antamassa lausunnossa todetaan,  että harmaan talouden torjunta on SAK:lle kynnyskysymys, jota ilman SAK ei voi hyväksyä kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmaa. Tukiainen osuu naulankantaan todetessaan, että useassa tapauksessa harmaa talous kytkeytyy ulkomaisen työvoiman lisääntyneeseen käyttöön. Ohjelmaan onkin saatava konkreettisia keinoja, koska lainsäädännön ja valvonnan porsaanreikiä hyväkseen käyttävät, ulkomaille rekisteröidyt Suomeen vuokratyövoimaa välittävät yritykset aiheuttavat toiminnallaan Suomelle vuosittain satojen miljoonien eurojen veromenetykset. Samalla tällainen ”kaksien työmarkkinoiden” synty aiheuttaa tarpeetonta vastakkainasettelua suomalaisen ja ulkomaisen työvoiman kesken.  

Nykyinen tilaajavastuulaki velvoittaa työn tilaajaa tarkistamaan vain alihankkijansa toiminnan moitteettomuus välittämättä siitä, miten toimii alihankkijan alihankkija. Kyseistä lakia onkin pikaisesti laajennettava niin, että tilaaja on vastuussa koko alihankintaketjusta. Kun sanktio tarkastamisen laiminlyönnistä on enimmillään vaatimattomat 15 000 euroa, ei liene metsään mennyt väite, että toiminnasta on muodostunut järjestäytynyttä rikollisuutta.  

Vuokra- ja pimeän työvoiman ongelmista on jaksanut saarnata myös Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas, jonka mukaan Suomessa työskentelee yli 20 000 muualta tullutta työntekijää, josta valtaosa ei maksa veroja ja ansaitsee työstään alle suomalaisen minimipalkan. Suokas on muun muassa ehdottanut, että rakennusalan työntekijöiden kuvalliseen tunnistekorttiin lisättäisiin verokoodi, jonka avulla työmailla käyvät tarkastajat voisivat pikaisesti selvittää, onko verot maksettu vai ei. Sille tosiasialle emme voi mitään, että ulkomaalaisia työntekijöitä käytetään. Heidän palkkaetuihinsa kuitenkin voimme vaikuttaa, jos vain löytyy riittävästi tahtoa. Loppukädessä se olisi suomalaistenkin etu.  

Sopii myös kysyä,  miten voi olla mahdollista, että Suomi ei verota alle kuuden kuukauden työsuhteessa olevaa henkilöä, jos palkan maksaa ulkomailla oleva työnantaja? Tästä lienee näyttöä, että työantajan nimi vaihtuu hieman ennen, kuin tuo puoli vuotta täyttyy, mutta samat henkilöt jatkavat ”uuden” firman alaisuudessa.  

Harmaan talouden torjumiseksi tarvittaisiin surkeasti myös ammattiliittojen kanneoikeus, joka mahdollistaisi liitoille oikeuden nostaa työnantajaa kohtaan kanteen silloin, kun työehtoja poljetaan. Myös viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa on kosolti kehitettävää.  

Maan hallitus on talousarvioehdotuksessaan antanut hämärämiesten harmiksi harmaan talouden torjuntaan pienen määrän lisäeuroja, mutta näyttäisi siltä, että tuotakaan vähää ei vieläkään olla laittamassa valvonnan resursointiin. Tehdäänkö tässä nyt samalla hallaa rehellisesti toimivien yritysten kilpailuedellytyksille?    

Osallistuin viikonvaihteessa Paperiliiton Forssassa järjestämään Paperiliitto kiertää –tapahtumasarjan ensimmäiseen tilaisuuteen. Paperiliiton oman toiminnan ohella tilaisuudessa vaihdettiin ajatuksia myös koko suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuudesta, sillä niinhän se on, että tulevaisuuden kuva tilataan jo tämän ajan arvoilla. Silloin on hyvä hiukan kurkistaa myös peruutuspeiliin.  

Paperiliiton historiaa lyhyesti kuvaillut liiton järjestösihteeri Päivi Turtiainen herättelikin kuulijoita muun muassa pohtimaan, miten on tultu tilanteeseen, jossa myös suomalaista työtä siirretään kovaan tahtiin halpatuotantomaihin. Olisikohan niin, että tämänkin ongelman taustalla on vuonna 1991 tapahtunut oikeiston vaalivoitto, jolloin kansalaiset ikään kuin hylkäsivät hyvinvointivaltion antamalla tilaa uusliberalistisille suuntauksille, jossa jokaisesta palkansaajasta on tullut oman onnensa seppä?  

Kehtaankin asiayhteydessä suvereenisti väittää paljon puhutun muutosturvan parantamistarpeen ainakin osittain juontavan juurensa juuri harmaasta taloudesta.  

Haastan lopuksi jokaisen pohtimaan, miten harmaata taloutta voidaan kunkin omilla valinnoilla torjua? Maksammeko esimerkiksi kotiemme pikkuremonteista pienille Mies ja Hiace –yrityksille palkan pimeänä, kun asian voisi kotitalousvähennys hyödyntäen hoitaa rehelliselläkin tavalla. Tulevissa eduskuntavaaleissa meillä on mahdollisuus tehdä oikea valinta harmaata taloutta torjuvaan suuntaan äänestämällä ehdokasta, joka tuntee aidosti työelämän ja palkansaajien arkea. Tällainen aidosti palkansaajataustainen ehdokas tulevissa vaaleissa löytyy ainakin SDP:n listoilta Raumalta. Minä annan ääneni Jouko Aitonurmelle!  

Potilas on noin neljäkymmentäviisivuotias mies

Torstai 19.8.2010 klo 21.46

Potilas on noin neljäkymmentäviisivuotias mies, mutta aivan yhtä hyvin hän voisi olla nainen. Monessa tapauksessa hän tupakoi ja hänellä on korkea verenpaine sekä riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin tai aikuisiän diabetekseen. Useimmiten tässä tarinassa potilaaksi luokiteltu henkilö hankkii elantonsa rikkonaisista silppu- ja pätkätöistä ja nykypäivänä hommat näissäkin tehdään kustannustehokkaasti aivan minimaalisella porukalla.  

Potilaan suorituskyky on laskenut parhaista ajoista olennaisesti, mutta työpaikallaan, jos sellainen vielä on tallella, häneltä odotetaan edelleen vähintään totutun kaltaisia suorituksia. Vapaapäivinään potilas käyttää runsaasti alkoholia ja hänen sosiaalinen elämänsä on jäänyt satunnaisten tuttujen harvoin tapahtuvaan tervehtimiseen. Potilaan sosiaalinen elämä on vähitellen laskenut myös sillä tavalla, että mahdollinen puoliso on kyllästynyt ainaiseen laiskuuteen ja useimmiten tapahtumaketju on myös johtanut vakaviin perheriitoihin tai jopa avioeroon.  

Lääkärin antamassa diagnoosissa potilaan työkyvyn alentuma johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista, mutta todellinen syy toistuviin sairauspoissaoloihin tai ennenaikaiseen eläköitymiseen johtuu valitettavan usein henkilön henkisestä pahoinvoinnista. Potilaasta on vähitellen tullut työhönsä väsynyt mies tai nainen, jonka ympäriltä katoaa tuolit kapisimmissakin kapakoissa. Ketään ei silti tunnu kiinnostavan, mikä potilasta oikeasti vaivaa.  

Työpaikallaan potilaalla onneksi on luottamusmies sekä työsuojeluvaltuutettu tukenaan, mutta heistäkään ei ole apua, jolleivät ole sattumalta itse oivaltaneet potilaan avun tarvetta. Potilaan ammattiliitto ja sen ammattiosasto ovat kyllä yrittäneet kehittää työoloja suuntaan, joka edesauttaisi työssä jaksamista, mutta luottamushenkilöiden kehitysideat ovat kaikuneet kuuroille korville. Vain se näyttäisi nyt olevan tärkeää, miten omistusarvoa saadaan nostettua mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman pienellä porukalla. Liian usein työntekijän arvo vilahtaa työnantajan mielessä vain juhlapuheita kirjoittaessa, mutta todellisuudessa tuolle arvolle ei juurikaan anneta eväitä paremmin jaksamiseen.  

Viimeaikaiset tapahtumat ovat selkeästi osoittaneet, että myös nykyisen porvarihallituksen toimet selkeästi tähtäävät työnantajien tuella työelämän heikentymisen katastrofaaliseen nopeuttamiseen. Esimerkkejä löytyy laidasta laitaan muun muassa kiistana eläkeiän nostotavoista ja työehtosopimusten yleissitovuuden romuttamisesta. Kuka vielä jaksaa ihmetellä, miksi tämä maa on Eppujen Martti Syrjän tavalla Tuhansien murheellisten laulujen maa?   

Eräässä haastattelussa Martti Syrjä hauskalla tavalla kertoi kyseisen kappaleen taustoista ja luetteli joitain tällaisia murheellisia lauluja. Niitä todella näyttäisi piisaavan: Löytyy petettyä, viikonloppuisää, yksinäistä, lumihankea, poliisia ja viimeistä erhettä ja ties vaikka mitä. Kaikki nämäkin laulut kuitenkin luultavasti juontavat juurensa aivan elävästä elämästä, joten olisikohan asian laita todellisuudessa niin, että systeemi on mätä?  

Tarinan potilaalla lienee kuitenkin vielä jotain toivoa, sillä huhtikuun 17. päivä Suomessa käydään eduskuntavaalit. Toivottavasti Arkadianmäelle tulee silloin valittua huomattavasti enemmän henkilöitä, jotka tuntevat tavallisen palkansaajan arkea. Työelämän lainsäädännön lisäksi seuraavalla hallituksella riittää paljon muutakin korjattavaa, kuten nykyisen porvarivetoisen valtiovarainministeriön budjettiesitys osoitti. Jätänkin tällä kertaa tarkoituksella ihmettelemättä, miksi herrojen töppäilyt pitää aina kerätä takaisin juuri palkansaajien pussista?  

Tämä kolumni alkoi sanoilla Potilas on noin neljäkymmentäviisivuotias mies: Jollei systeemi ja työelämän laatu pian ala paranemaan, kolumnin voisi aloittaa sanoilla: Potilas oli noin neljäkymmentäviisivuotias mies. Todettakoon lopuksi, että onneksi sentään koen oman jaksamiseni vielä kohtalaiseksi. Ihan vaan siltä varalta, että joku saattaisi muuten luulla minunkin hautovan murheellista loppua.  

Valtiovarainministeriön budjettiesitys syö työpaikkoja

Perjantai 30.7.2010 klo 7.04

Julkisen talouden vaje on varsin mittava ja työllisyystilastot pohjamudissa, mutta näihinpä ei valtiovarainministeriön budjettiesityksessä odotetusti ollut minkäänlaisia panostuksia. Sen sijaan, että valtiovarainministeri Jyrki Kataisenkin väläyttelemä pääomaverotuksen tiukentaminen olisi toteutettu, valtiovarainministeriön kaavailema energiaveron lisääminen on nyt vääjäämättä johtamassa työpaikkojen vähenemiseen Suomesta. Viimeksi mainitusta samaa mieltä on  Ylen TV1:n haastattelema, Teknologiateollisuus ry:n hallituksen puheenjohtaja Jorma Eloranta.  

Kohtuuhintainen energia on kotimaisen vientiteollisuuden elinehto, mutta porvarivetoisesti valmisteltu budjettiesitys näyttää nyt tehneen tietoisen valinnan, jonka edessä ainakin suomalainen metsäteollisuus joutuisi jälleen kerran entistäkin tukalampaan tilanteeseen. Jo valtion nykyinen energiapolitiikka antaa metsäteollisuuden merkittävimmille kilpailijamaille miljoonien eurojen vuosittaisen kilpailuedun.  

Valtiovarainministeriön nyt kaavailema 750 miljoonan euron energiaveron lisäyksestä kaksi kolmasosaa on tarkoitus kerätä juuri vientivoittoiselta teollisuudelta ja loput 250 miljoonaa kotitalouksilta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että yhdessä alv-uudistuksen kanssa energiaverotus nostaa hintoja ja syö näin myös palkansaajien ostovoimaa yli kahdellasadalla eurolla ja kun ostovoimaa ei ole, on vyön kiristäminen työpaikan menettämisen pelossa pomminvarmasti edessä myös monilla palvelualojen palkansaajilla.  

Tässä muutama painava syy, jonka perusteella energiaveron uudistamista on vielä kerran harkittava!   

Jari Mäki-Korte

Kesäpojan oikeudet

Torstai 15.7.2010 klo 0.52

Työpaikkani, UPM:n Rauman paperitehtaan intranetissä julkaistiin mielenkiintoinen galluppi, joissa kyseltiin kesälomittajien kuulumisia. Kesälomittajat luonnehtivat kesätyötään vaihtelevaksi ja mielenkiintoiseksi. Sitä se varmasti onkin ja nykyisin erityisesti vaihtelevaa, kun väki on vedetty minimiin. Töitä pitää osata karrikoidusti ilmaistuna melkein sen mukaan, ketä milloinkin on käytettävissä. Tilannemiehityksestä on tullut paperiteollisuudessa arkipäivää ja letkaa liikutellaan kulloisenkin tarpeen mukaan.  

Negatiivista kerrottavaa kesälomittajilla ei tuntunut kyselyssä olevan, mutta suojavälineiden tehostettu käyttö, joka sekin nähtiin hyväksi asiaksi, aiheutti jonkin verran kritiikkiä epämukavuudellaan. Monet Rauman tehtaan lomittajista ovat toimineet tehtaalla ennenkin ja silloin varsinaiseen perehdytykseen keskittyminen ei liikoja ponnistuksia vaadi. Lomittajien mielestä perehdytys Rauman tehtaalla on aina hoidettu mallikkaasti ja samalla on tutustuttu hieman myös paperiliittolaisen ammattiyhdistysliikkeen toimintaan. Tällainen menettely on tietääkseni käytössä myös monilla isoimmilla metalliteollisuuden työpaikoilla ja järjestäytymisen suhteen ainakaan paperiteollisuudessa ei yleisesti ottaen olekaan nähty ongelmaa. Sopii kuitenkin miettiä, miten asian laita on monilla pienemmillä työpaikoilla.  

Kuinkahan monella nuorella tänäkin kesänä on työsuhdeturva kunnossa? Asia on askarruttanut SAK:laisia luottamusmiehiä laajemminkin ja tarkoitusta varten muun muassa käynnistettiin SAK:n ja ammattiliittojen yhteinen Liito-oravakampanja, jossa SAK:laisia nuoria kiertää kesäfestareilla kertomassa ammattiliittoon kuulumisen eduista. Samalla liittoon voi liittyä kätevästi tekstiviestillä. SAK:n nuorisosihteeri Antti Lindtman linjaa, että tärkein työ työntekijöiden aseman parantamiseksi tehdään työpaikoilla: Tekstiviestikokeilulla kuitenkin halutaan tarjota mahdollisimman helppo ja yksinkertaisen tapa hoitaa oma edunvalvonta kuntoon.   

Itsekin viime vuoden juhannuksena SAK:n standilla seisoskelleena allekirjoitan, että nuorten työelämätiedoissa on runsaasti parantamisen varaa. Kaikki eivät tunnu ymmärtävän, että omista eduista kannattaa pitää työelämässä huoli. Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan aika monet näyttivät tietävän, mutta keinoja sen piiriin pääsemisestä sen sijaan ei juurikaan tunnettu. Täysin hepreaa näytti olevan myös se, että ammattiliiton jäsenyys tuo mukanaan monia muitakin etuja, esimerkiksi apua, kun oikeuksiasi poljetaan, koulutusta, lomaetuja, alennuksia ja monenlaista rentoa vapaa-ajantoimintaa.  

Rauman paperitehtaan gallupissa kyseltiin myös vakituiselta väeltä muistikuvia ensimmäisistä kesätyöpaikoista. Töitä oli kyselty kuka mistäkin ääni väristen, mutta saatu kesäduuni oli kuitenkin yleisesti koettu palkitsevaksi. Samalla työ oli opettanut vastuuta jo kakarana, kuten Juha Viitala asian ilmaisi. Vuosikaudet paperitehtaalta palkkansa ansainneella Viitalalla oli gallupissa mielenkiintoinen näkökulma myös nykyhetkeen: hän katsoi olevansa tälläkin hetkellä kesätöissä, sillä kyselyä tehtäessä hän toimi työsuojeluvaltuutetun sijaisena.   

Kiva, että Suomesta sentään löytyy vielä henkilöitä hoitamaan yhteisiä asioita. Maailmanlaajuisesti tämäkään asia ei ole päivänselvää: Esimerkiksi viime vuonna ay-toiminta koitui maailmalla yli sadan henkilön kohtaloksi. Ay-liikkeen maailmanjärjestön ITUCin hiljattain julkaiseman raportin mukaan ay-oikeuksien polkeminen on kuitenkin vähitellen yleistynyt myös Euroopassa. On ehkä hieman rohkeaa väittää tätä ay-oikeuksien polkemiseksi, mutta SAK:n viimevuonna teettämän luottamusmieskyselyn mukaan johdon ja henkilöstön välinen yhteistyö SAK:laisilla työpaikoilla on noin neljänneksellä työpaikoista heikentynyt melkein 1990-luvun laman alkuvuosien tasolle.  

Oma ensimmäinen kesätyöpaikkani oli Tallikedonkadun Shell-huoltamo Raumalla. Palkka oli aluksi 8 markkaa ja 26 penniä. Tiedä sitten sanoa, oliko se edes alimman minimipalkan mukainen, mutta sillä sai hankittua kevytmoottoripyörän ajoon vaadittavan ajokortin. Olihan se myös aika rehvakasta syksyllä huristella ammattikouluun omalla prätkällä. Työsopimuskin taisi jäädä tekemättä kirjallisena, kun kukaan ei tullut asian tärkeydestä neuvomaan. Hommaa kuitenkin kesti kesän jälkeen myös iltaisin ja viikonloppuisin koko ammattikoulussa opiskelun ajan. Olisi varmaan kestänyt pidempäänkin, elleivät opinnot olisi johtaneet aivan oikeaan työpaikkaan.           

Minkälaisia muistikuvia sinulla on ensimmäisestä kesätyöstäsi? Työelämän pelisäännöt ovat kieltämättä varsin mutkikkaita, joten muistathan työkaverina ja vanhempana neuvoa nuoria näissäkin asioissa.  

Jari Mäki-Korte

Varamommola

Keskiviikko 26.5.2010 klo 0.01

Noin viikko sitten eräs naapurin tyttö piipahti kyläilemässä, kuten tekee lähes päivittäin. Tällä kertaa yksitoistavuotias Elli-tyttö teki sen kuitenkin jotenkin salaperäisen näköisenä: olimme saaneet paketin, joka kuulemma oli palkinto ystävyydestämme. Kyseisenä iltana vaimollani sattui olemaan yövuoro aluillaan, joten päätin rapistella saamaamme pakettia jo hieman ennakkoon. Täytyy myöntää, että naama veti virneeseen, kun paketista paljastui meille molemmille uniikkikappaleena valmistetut T-paidat. Nyt rinnassani komeilee teksti: varapappa.   

Lue lisää »

Kreikan auttaminen kytkettävä rakenteellisiin uudistuksiin

Maanantai 10.5.2010 klo 15.51

Maailmanlaajuinen finanssikriisi edusti ahneen kapitalismin haaksirikkoa. Uskon Kreikan tilanteen vakauttamisen olevan kaikkien eurooppalaisten etujen mukaista, mutta se ei saa tapahtua sinisilmäisesti hinnalla millä tahansa. Keskeisintä on oltava talouden vakaus ja aitoon työllistävään kasvuun pyrkiminen.

Kreikan kriisin taustalla on osaltaan maan edellinen porvarihallitus, jonka toimesta tietoja vääristeltiin. Nyt on varmistettava, että auttamisen ohella todelliset konnat saadaan kiinni. Pankit on saatava vastuuseen, koska nyt vastuuta perätään ainoastaan kreikkalaiselta palkansaajalta.

Paketista äänestettäessä Suomen hallituksen, jonka linjaa on ollut vaikea huomata, on sitouduttava finanssimarkkinoiden rakenteellisten uudistusten edistämiseen ja talouden eurooppalaisen koordinaation tiukentamiseen. Suomen on myös oltava aktiivinen ajamaan tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia, muuten kriisit uhkaavat toistua ja taas kerran myös suomalaiset veronmaksajat saavat maksaa muiden töppäilyjä.

Jari Mäki-Korte

Työelämän huonontumisen historialle stoppi

Tiistai 30.3.2010 klo 11.48

Kohti eduskuntavaaleja mennään, mutta saadaanko palkansaajien ääni tällä kertaa kuuluviin? Ajattelinkin tällä kertaa tarjoilla muutaman aasinsillan sille, miksi eduskuntaan tarvitaan nyt runsaasti lisää palkansaajataustaisia edustajia.  

Lue lisää »

Sitra koplaa peruspalvelut pilalle

Sunnuntai 31.1.2010

Eduskunnan perustama Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra) tekee YLE:n lauantaina julkaiseman uutisen mukaan rahaa suomalaisella terveydenhuollolla. Voiko tosiaankin olla niin, että peruspalveluna pidetty terveydenhuolto on muuttut raakaksi bisnekseksi, joka  luisuu voittoa tavoitteleville yksityisille yrittäjille ja sitä kautta edelleen pois suomalaisten käsistä ulkomaiseen omistukseen.    

Kovat piipussa vai pehmeät pöksyissä?

Perjantai 29.1.2010 klo 13.56

Jo on maailma mennyt malliinsa: Seinäjoella toimiva hirsirakentaja Luoma uhkaa irtisanoa kuusikymmentäseitsemän työntekijää ja toimihenkilöä ammattiyhdistystoiminnan takia. Kyseisessä yrityksessä on Uutispäivä Demarin haastatteleman pääluottamusmies Antero Telkkälän mukaan ollut erimielisyyttä työehdoista jo useiden vuosien ajan, mutta nyt tilanne kärjistyi, kun sinne reilu vuosi sitten saatiin pääluottamusmies. Konsernijohtaja Pekka Luoma jopa myöntää, että irtisanomisuhan taustalla on Puuliiton ja toimihenkilöunionin toiminta, eivätkä tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Kyseisessä tapauksessa irtisanomisuhka näyttäisikin olevan selkeästi periaatteellinen, koska Luomalla taistellaan siitä, pystyykö työnantaja määräämään suoraan vai täytyykö neuvotella. Sopii vain arvailla, monellako muulla työpaikalla työnantaja sanelee milloin mitäkin, jos kaikilla työpaikoilla ei ole edes luottamusmiestä.  

Lue lisää »

Ponnistelut metsäteollisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi jatkuvat

Keskiviikko 30.12.2009 klo 17.29

Suomen bruttokansantuote ja erityisesti teollisuustuotanto sukelsivat ennätystahtiin vuonna 2009. Muun muassa metsäteollisuus jatkoi syöksykierrettään ja lopuillaan oleva vuosi jääkin aikakirjoihin poikkeuksellisen syvän taloustaantuman vuotena.

Lue lisää »

Lapsen oikeuksien turvaamisessa vielä paljon tekemistä

Lauantai 21.11.2009

20. marraskuuta juhlittiin yhtä maailman laajimmin tunnustetuista ihmisoikeussopimuksista, kun YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisestä tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta. Vaikka Suomessa on yleisesti ottaen asiat monia maita paremmin, minkäänlaiseen elvistelyyn ei todellakaan ole varaa: tämän päivän Suomessa elää yli 16 000 lasta huostaan otettuna tai muutoin perusperheensä ulkopuolella. Lisäksi lastensuojeluilmoitus on tehty noin 50 000 lapsesta, jotka ovat avohuollossa.

Lue lisää »

Tarinaa vaikka tulitikuista

Torstai 29.10.2009

Huokailin tuossa edellisenä yönä tehtaan yövuorossa työkaverille, että jostain tarttis taas löytää jutunaihetta seuraavaan kolumniin ja kaveri vastasi, että hän on aina luullut minulta tulevan tekstiä kuin tyhjää vaan. Taisipa siinä ohimennen heittää vitsinä, että kirjoita vaikkapa tulitikusta. Tuo leikillään heitetty huuli jäi kuitenkin pyörimään päässä siinä määrin, että päätin poistaa luomien väliin työnnetyn ”tulitikun” yrittääkseni pitää silmäni muilla konsteilla auki ja tässä sitä nyt istutaan tulitikuista raapustamassa.

Lue lisää »

Perusteettomat turvapaikanhakijat maitojunalla takaisin

Tiistai 27.10.2009

Eduskuntaan on tulossa marraskuussa lakipaketti, jolla ulkomaalaislakiin ollaan tekemässä joitain muutoksia. Toivottavasti siinä ihan aikuisten oikeasti puututaan epäkohtiin, ettei viidakkorumpu rummuttaisi maailmalla tietoa siitä, että Suomeen kannattaa pyrkiä. Ongelmana asiassa on lähinnä se, että monet turvapaikanhakijat tulevat Suomeen tietäen joutuvansa palaamaan mutta koska käsittelyajat ovat pitkiä, tarjoaa turvapaikan hakeminen mahdollisuuden ilmaiseen ylläpitoon hakemuksen käsittelyn ajaksi.  

Lue lisää »

Ammattiyhdistysliikkeen alasajo on alkanut

Tiistai 15.9.2009

Rohkenenpa väittää, että maailmanlaajuinen ja systemaattinen ammattiyhdistysliikkeen alasajo on alkanut! Väittämää tukee muun muassa Maailmanpankin kuluneella viikolla julkaisema Doing Business 2010-vuosikirja. Kyseinen teos esimerkiksi kohottaa eri maiden päättäjiä heikentämään irtisanotuille työntekijöille maksettavia irtisanomiskorvauksia ja lyhentämään irtisanomisaikoja tai jopa lopettamaan ne kokonaan.

Lue lisää »

Hyvää päivää, kirvesvartta!

Tiistai 4.8.2009

Oudon hiljaista ja pimeää täällä tehtaalla, valaistuskin on vedetty minimiin. Toiset lomailee ja olen yksin isossa hallissa palovahtina. Tätä kirjoittaessa runsas viikko sitten odottelin lomaa altistaakseni itseni sikaflunssalle jossain Euroopan sydämessä. Stora Enso oli juuri ilmoittanut aikomuksistaan jatkaa tuotantonsa supistamisesta Suomessa. Laiha lohtu, että oma työnantajani ei ole tuosta konsernista.

Lue lisää »

Viikonloppu sijaisemona

Torstai 2.7.2009

Allekirjoittaneelle tarjoutui viikonvaihteessa mahdollisuus toimia pienen Sandra-nimisen snautser-koiran sijaisemona ja lauantaiaamuna sedän pikku ”hoidoggi” todella herätti muistot omasta loka-marraskuunvaihteessa poisnukkuneesta skotlanninpaimenkoirasta esiin. Vaikka edellä mainitut koirat ovat aivan erilaisia, tuntui niillä kuitenkin olevan tosi paljon yhteisiä piirteitä. 

Lue lisää »

Millaisen maailman haluamme rakentaa?

Perjantai 8.5.2009

Tiistaisesta Uudesta Ajasta saimme lukea, miten SDP:n Erkki Tuomioja patisteli vasemmistopuolueita analysoimaan, miksi niiden kannatus on laskenut jo yli kymmenen vuotta. Analysoiva itsetutkiskelu kieltämättä onkin nyt paikallaan, koska – kuten Tuomioja oli todennut – monet kauemmin aktiivitoiminnassa mukana oleville rakkaat menettelyt saattavat todellakin kuulostaa nuoremmille sukupolville yhdentekeviltä, vanhanaikaisilta ja jopa luotaantyöntäviltä. Tällaisesta itsetutkiskelusta on mielestäni kyse myös SAK:n 100-vuotisjuhlakokouksessa pari vuotta sitten käynnistyneessä tulevaisuushankkeessa.  

Lue lisää »