Kesä on jo pitkällä ja valtaosa meistä suomalaisista on jo lomansakin pitänyt. Muualla Euroopassa lomasesonkia vasta aloitellaan. Allekirjoittanut tosin saa odotella omaa vuoroaan vielä kuukausitolkulla, mutta nautin siitä ja kevätväsymyskin ihme kyllä on tiessään. 

Niin: oma kesäloma tosiaankin on vielä kaukana tulevaisuudessa mutta kuin ihmeen kaupalla normivapaat ovat tänä kesänä natsanneet jopa erinomaisenkin hyvin kiireisen jokapaikanhöylän kesämenoihin. Kesällä järjestöelämä nimittäin tuppaa rauhoittumaan siinä määrin, että tuntuu kuin olisi lomalla vaikka kahdeksan tuntia päivässä töitäkin tekisi.   

Monenmoista mukavaa kesäpuuhaa onkin riittänyt koiranäyttelyistä elävän musiikin diggailemiseen ja ties mihin leppoisaan lekotteluun. On saunottu ties missä, grillattu vaikka mitä, sienestetty, marjastettu ja muuten vain lorvittu.  Herkuteltukin on niin, että luultavasti kolesteroliarvot ovat ainakin ”tippaiitojen” mielestä vähintään X yksikköä tuntematonta pielessä. Haitanneeko tuo mittää, kun fiilis tuntuu vapautuneelta. Relaa on työn lomassa ehditty heittää jopa siinä määrin, että nyt pitäisi olla taas virtaa vanttuissa vaikka muille jakaa, että eiköhän tässä taas jakseta ”järjestöjyräillä” sinne talvikaudella häämöttävään kesälomaan saakka.  

Lyhyille reissuillekin on lomattomasta kesästä huolimatta ehditty sopivasti niin maalla, merellä kuin ilmassakin ja olen alkanut funtsia, että olenko juuri minä kenties se Vexi Salmen Irwinille tekemässä sanoituksessa mainittu onnetarten ottolapsi, jota ”kuin riemu ja ratto, tuo lentävä matto, juhlista juhliin vie”.      

Rennon vaikkakin työteliään kesän mittaan on kuitenkin ehditty käymään myös monenlaisia keskusteluja eurokriisistä kunnallisvaaliteemoihin ja suomalaisen vientiteollisuuden nykytilaan. Keskustelu on aika ajoin ollut kiivastakin, mutta olen tullut siihen tulokseen, etteivät murheet murehtimalla lopu kuten sodatkaan eivät lopu sotimalla. Sen verran kuitenkin neuvoisin kunnallisvaaliehdokkaille, että kampanjoidessanne turuilla ja toreilla, kannattanee puheet ainakin tuosta eurokriisin hallinnasta kääntää vaikka mustikan poimimiseen. Mielipiteitänne siitä luultavasti kuitenkin kysellään ja osaatteko silloin tulkita asiaa edes jotenkin dominoivan raflaavasti.  

Ainakaan minä en ymmärrä, miten joku eurokriisin hallinta ylipäätään edes istuu kunnallispolitiikkaan. En tosin kyllä ymmärrä sitäkään, miten on mahdollista, että Suomi joutuu maksamaan 22 miljoonaa euroa siitä, että se sai vakuudet omalle lainaosuudelleen Espanjan ja Kreikan hätälainoista. Pitäisiköhän tuo käsittää jotenkin niin, että jos minä esimerkiksi vippaan kaverille satasen ja maksan samalla viiskymppiä pantiksi saamastani polkupyörästä?  

Mutta kesä keikkuen kuluvi ja fiilis on rauhallinen. Fiilis on jopa niin rauhallinen, että jätän tarkoituksella taas kerran mainitsematta suunnattoman hämmästykseni tuosta poliittisesta hölmöilystä liittyen tulevaan rikkidirektiiviin, jolla käytännössä luodaan lainsäädännön keinoin kohtuutonta kilpailuvääristymää suomalaisen vientiteollisuuden tappioksi. Tuon poliittisen töppöilyn vaikutukset tulevat taas kerran olemaan valtava takaisku Suomen elinkeinoelämälle ja työllisyydelle.  

Kesämiehenä jätän mainitsematta senkin, että tuossa rikkidirektiivitöppöilyssä Suomi luultavasti joutuu maksumieheksi tavallaan kahteen kertaan, kun siellä lähempänä markkinoita olevat veljesmaat saavat ratifioinnilleen armon aikaa. Muistatte varmaankin hyvin, miten Suomelle kävi päästökaupassa ja uusiutuvan energian taakanjaossa, kun jo tehtyjä toimenpiteitä ei noteerattu?  

Hyväntuulisena kesämiehenä jätän sujuvasti vittuilematta myös valtiovarainministeriölle, joka talousarvioesityksessään jatkaa valtiontalouden tasapainottamista myös ensi vuonna. Toisin ilmaistuna maltan asiayhteydessä olla huomauttamatta siitä, että jos ja kun talouden huono tilanne alkaa näkyä työmarkkinoilla, pitäisi maan hallituksella olla valmiutta työllisyyttä tukevaan talouspolitiikkaan. Jätetään nyt sekin mainitsematta, että tähän probleemaan hallitus voisi ottaa neuvoja vastaan vaikkapa SAK:lta.   

Tuon nyt varmaankin arvaatte, mitä mieltä olen valtiovarainministeriön talousarvioehdotuksessa linjatusta verottoman kilometrikorvauksen leikkaamisesta. Tämä viimeksi mainittu ei leikkaamattomanakaan allekirjoittaneen kesämiehen tilipussia turvota, joten jätetään nyt antamatta tuomio sillekin. Luultavasti lähes sata prosenttia muista palkansaajista mokoman esityksen kuitenkin haukkuu pystyyn.      

Jari Mäki-Korte