No eikäku sitä vaan, ett me oltiin työläisten kakaroita ja meillä oli työläisten huvit!  

Tätä kirjoittaessa allekirjoittanut on juuri palannut iltavuorosta, skruudannut yhden omasta puusta pudonneen omenan, kunnallisvaalit puskevat päälle ja kyseinen ”kikkaratukka” funtsii, että minkähänlaisilla teemoilla toverit sosialidemokraatit tällä kertaa aikovat paikkansa Satakunnan ykkösenä napata: onnistuuko tämän tavoitteen saavuttaminen vain singauttelemalla ilmoihin snadilla kesäisellä syksyn turruttamalla jätskillä höystettyjä Amorin nuolia, jota seikkaa useat ovat hymähdelleet?   

No tämä mokoman asian funtsailuhan nyt tietenkin perustuu siihen, että edellinen puoluesihteerimme Mikael Junger lanseerasi taannoin sosialidemokraatit ”rakkauden puolueeksi” toteamalla jotakuinkin näin: ”SDP on rakkauden puolue, on aina ollut ja tulee aina olemaan”. Itse en kyseiseen puoluekokoukseen päässyt, mutta muistan tuon tunnekuohun, jonka Jungerin otsikkotasolla lehdistä lukemani sanoma sisälläni herätti: Suksikoon kuuseen lemmenloruinensa!  

Kehtaisinpa asiayhteydessä väittää, että porvariston ylläpitämä valtamedia onnistui tuolloin tavoitteessaan kusettaa tavallista lehdenlukijaa siinä määrin, että minun lisäksi myös tuhansilta kanssalukijoilta jäi huomioimatta se perusasia, jota Junger alustuksellaan haki: Hän nimittäin oli todennut samaisen lauseen jatkoksi, että sosialidemokraattinen puolue on rakennettu ilolle, toivolle ja uskolle: ”Miettikääpä työväenlauluja ja -taloja; se optimismi, se uho. Toverikulttuuri kertoo että tämä liike on juuriltaan ilon, rakkauden ja uskon liike. Liian moni suomalainen on menettänyt uskonsa. Siitä on nyt kysymys, uskon palauttamisesta", oli Jungner todennut puheessaan.   

No nyt alan minäkin Matti-myöhäinen vähitellen käsittää: Jungerin tapaan myös minulle sosialidemokratia merkitsee jotain perinteisen aatteellisempaa ja suurempaa, jotain sellaista joka kumpuaa vaatimuksesta ja samalla uskosta parempaan huomiseen. Nyt tuo isolla fontilla mainittu USKO todellakin täytyy palauttaa!  

Mutta miten tuo allekirjoittaneellekin kantapään kautta opittu viesti uskon palauttamisesta sosialidemokratiaan saadaan perille meille ”pullamössöille”, jotka ovat tottuneet lukemaan melko yksipuolisella näkökannalla toimitettuja uutisia ja niitäkin vähiä lähinnä otsikkotasolla? Viimeksi mainittu koskee myös allekirjoittanutta. Eräs opetus voisi olla ainakin se, että kannustettaisiin tovereitamme tilaamaan oma työväenlehti: myös me osaamme uutisoida asioita ja meillä on varaa tehdä se hieman pidemmälle asioita taustoittaen!  

Mutta se Jungerista. Hänenkin jälkeensä meillä on puolueen johdossa hyvä ja asiaansa sitoutunut tiimi. Johtajaamme Juttaa nyt lienee turha edes esitellä. Korkeintaan niin, että jaksamista: eurokriisin hoito ja siitä kummunneet räikeät väärinkäsitykset tuppaavat henkilöitymään valtionvarainministeriimme Juttaan, joka on tehnyt parhaansa. Me luotamme osaamiseesi. Puolueen johdossa on kuitenkin Jutan lisäksi myös ainakin allekirjoittaneelle vuosien mittaan tutuksi tulleet SAK:n entinen EU-asiantuntija Reijo ”palkansaaja” Paananen sekä SAK:n entinen nuorisosihteeri Antti Lindtman. Tiedän, että hekin tekevät Jutan tapaan kaikkensa meidän ”tavisdemareiden” eteenpäin potkimiseksi.  

Olkoonkin niin, että meillä on puolueenjohdossa hyvä ja osaava tiimi, meidän sosialidemokraattisien kunnallisvaaliehdokkaiden pitää nyt muistaa, että juuri ME olemme nyt omille tuttavapiireillemme puolueen käyntikortteja: näissä vaaleissa juuri meidän ystävämme valitsevat ne päättäjät, jotka tekevät ratkaisut miten terveydenhuoltomme, vanhustenhoitomme ja koulutuksemme resurssit ja asema turvataan seuraavina vuosikymmeninä.  

Tehtävämme on nyt viedä tämä oikeudenmukaisuuden linja maamme jokaiseen kolkkaan. Tätä viestiä pitää levittää työpaikoilla, ”turuilla ja toreilla” ja ties missä. Tehdään se omalla persoonallisella tavallamme ja tarvittaessa vaikka Amorin nuolia singautellen. Ollaan kekseliäitä, sillä vielä hieman varttuneimpinakin me kai olemme edelleen niitä työläisten kakaroita, joilla on työläisten huvit. Nyt toivottavasti olemme oppineet kantapään kautta tekemään tämän kaiken arvokkaasti.  

Toimikaamme ansaitsemamme luottamuksen arvoisesti!  

Jari Mäki-Korte