Kunnallisvaalit pukkaavat päälle ja ammattiyhdistyspamput kiertävät maata nostattaen vaali-intoa todistellen, että poliittisilla puolueilla on eroja. Syytä onkin, koska työnantaja- sekä yrittäjäjärjestöt ovat alkaneet haastamaan riitaa sanoutumalla irti jo sovituista asioista koskien työntekijöiden koulutusoikeutta sekä vaatimalla alle työehtosopimusten mukaista palkka-alea nuorille. Samaan aikaa myös poliittinen oikeisto on selkeästi koventanut työelämää koskevia lausuntojaan muun muassa esittämällä sairausajan palkkaan karenssia.

Hassua kyllä, mutta näin vaalien alla tuollainen poliittisen oikeiston ja työnantajien venkoilu tuntuu jopa tervetulleelta. Harsiessaan kasaan hölmöläisten tilkkutäkkiään, rahaeliitti nimittäin näyttää samalla unohtaneen, että palkansaajatkin osaavat laskea yhteen ja hyvä niin, koska tuollaisten räikeiden ulostulojen kautta kunniankukko laulaa pitkästä aikaa myös meidän palkansaajien eduksi. Myös poliittisen oikeiston luulisi omaksuvan sen tosiasian, että suomalainen hyvinvointi on rakennettu työllä, yhteistyöllä ja sopimisella.

Suomen suurimman palkansaajajärjestön SAK:n Matti Huutolaa siteeraten totean, että suomalainen sopimusyhteiskuntakin nousee nyt kätevästi kunnallisvaalien teemaksi, kun työnantajien riidanhaastaminen on omiaan murentamaan sopimusyhteiskuntaa ja suomalaista hyvinvointia.

Sanomattakin lienee selvää, että näin irtisanomisten vyöryssä ja työnantajien riidanhaastamisen kynnyksellä myös joukkovoima herää unestaan. Hyvä niin, sillä näissä vaaleissa palkansaajat luultavimmin osaavat valita valtuustoihin vastuullisia hyvinvointipalveluiden, työllisyyden ja suomalaisen sopimusyhteiskunnan puolustajia, tarkemmin ilmaistuna palkansaajapuolueista suurimpia sosialidemokraatteja. Asiayhteydessä en malta olla lainaamatta Huutolalta toistakin sitaattia; ”paikallisvaaleissa yhdet vastustavat Kreikan tukemista ja toiset puolustavat suomalaista sopimusyhteiskuntaa”. Taas osoitus siitä, että poliittisilla puolueilla on eroja. Hyvä hyvä!

Eräässä Aamulehden artikkelissa pohdittiin, miten korkea järjestäytymisaste on ollut siunaus sovintopolitiikan tiellä. Kaikissa EU-maissa keskimäärin 22–25 prosenttia palkansaajista kuuluu ammattiliittoon, Suomessa kuitenkin peräti 75 prosenttia. Samaisessa artikkelissa oltiin kuitenkin huolissaan siitä, että nuoremmat polvet eivät aina näe oman hyvinvointinsa yhteyttä ammattiyhdistysliikkeen saavutuksiin. Nyt kun työnantajat venkoilevat hylkäämällä sovintopolitiikan, ottanee tuo hölmöläisten tilkkutäkin harsija samalla tietoisen riskin siitä, että ay-liike kasvattaa kannatustaan entisestään ja vastaa tarvittaessa kovalla kädellä. Kysymys kuuluukin, että kenen edun mukaista on haastaa riitaa palkansaajien kanssa?

Työnantajien riidanhaastaminen on haitannut myös lakimuutoksen valmistelua vuokratyöntekijöiden aseman parantamiseksi, kun aika on mennyt kiistelyyn kolmen päivän koulutusoikeudesta. Asian tekee ongelmalliseksi erityisesti se, että vuokratyöntekijä ei käytännössä voi suunnitella tulevaisuuttaan mitenkään. Lakimuutoksella pyritään siihen, että myös vuokratyötä tekevillä määräaikaisuuden peruste pitää selkeästi määritellä ja projektiluontoisissa töissä se pitää voida arvioida. Ei voi olla niin, että huomenaamulla työntekijälle soitetaan, ettei sinua tarvitakaan!

Vuokratyöntekijöiden aseman parantaminen nostettiin kolmikantaisena selvitystyönä esille raamisopimuksessa ja lakimuutosta luulisi helpottavan se tosiasia, että Palvelualojen ammattiliitto PAM on voittanut vuokratyöntekijän asemaa koskevan riidan korkeimmassa oikeudessa.

On myös olemassa räikeitä esimerkkejä siitä, että yt-neuvotteluissa yritys on luvannut irtisanomisten yhteydessä lopettaa vuokratyön käytön, mutta toisin on tapahtunut. Tuollainen työsuhteilla keinottelu on nyt laitettava kuriin, koska tilastokeskuksen mukaan vuokratyön käyttö oli viime vuonna jo suurempaa kuin talouskriisivuonna 2008. Euroissa mitaten kasvu on ollut suurinta teollisuudessa, joka käytti viime vuonna vuokratyövoimaa noin 275 miljoonan euron edestä.

Viime vuonna pätkätyötä teki jo peräti 26 prosenttia palkansaajista ja sanomattakin on selvää, että tuollainen toiminta on omiaan vääristämään kilpailua sekä heikentämään työsuhteen ehtoja. Mutta kuten sanottu, tämäkin lainmuutosta kehittelevän työryhmän asianvalmistelu on nyt jäissä työmarkkinaosapuolten välejä hiertävän kolmen päivän koulutusvapaan takia.

Eiköhän jätetä näissä kunnallisvaaleissa vetämättä hölmöläisten tilkkutäkkiä korville ja marssitaan yhtenä rintamana äänestysuurnille. Nyt on aika jatkaa myös kunnissa sitä työn ja oikeudenmukaisuuden linjaa, jota sosialidemokraatit ovat viimeisen vuoden aikana maan hallituksessa toteuttaneet.

Jari Mäki-Korte

Kolumni on julkaistu Uudessa Ajassa 19.10.2012